ILTAHARTAUS
Minulla on tapana lukea usein iltaisin lapsille Raamatun kertomuksia erilaisista lasten Raamatuista. Niitä meillä onkin kotona kolme kappaletta ja mummolassa vielä yksi, jota äitinikin on minulle lukenut lapsena. Hyvin usein huomaan jääväni lukemaan noita tekstejä itsekseni enemmänkin sen jälkeen, kun olen jo lopettanut ääneen lukemisen. Usein havahdun siinä vaiheessa, kun Helmiina (3v.) huutaa sängystä "ENKELILAULU!" Se tarkoittaa, että iskän pitää laulaa "Maan korvessa kulkevi".
Eräänä iltana tässä juhannuksen alla luin lapsuudenkodissani eli nykyisessä mummolassa juuri sitä samaa kirjaa, jota minullekin on luettu. Sen nimi on Raamatun Kuvakertomuksia ja siinä on hienot isot kuvat. Ja koska juhannus oli lähestymässä, looginen tarinavaihtoehto oli kertomus Johannes Kastajasta ja Jeesuksen kastamisesta.
Tuossa tekstissä kerrottiin, kuinka Johannes vastasi sotiladen uteluun siitä, mitä heidän pitäisi tehdä, jotta he pelastuisivat. En muistanut koko kohtausta Raamatusta! Helmiina oli varmasti taas ihmeissään, kun lukemiseen tuli ajatustauko lukiessani äänettömästi eteenpäin. Johanneksen vastaus oli monella tapaa ajankohtainen: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne."
Ihan heti ei ole tullut mieleen ryöstää ketään, mutta en olekaan koskaan vielä koestanut moraaliani missään kriisialueella. Pyydän voimaa, että pystyn kontrolloimaan valtaani sellaisessa tilanteessa, jossa minulla aseistautuneena länsimaisena sotilaana ja joukon johtajana varmasti köyhiä siviilejä kohtaan niin halutessani olisi.
Mutta se loppuosa: "-- tyytykää palkkaanne." Tyytykää palkkaanne. Väkisinkin tulee mieleen vanha sananlasku "Upseerin leipä on pitkä, mutta kapea." Tuossa lukiessani tekstiä ja tavatessani sitä päässäni mietin, mistä kaikesta olenkaan purnannut aivan viime aikoina. Yksi suuri valituksen aihe on ollut nimen omaan se palkka, mutta on niitä ollut muitakin: työajat, tulevaisuuden näkymät ja ylenemiset, kotimurheet ja lastenkasvatus. Uusi autokin olisi kiva, mutta lainaa on vielä vanhasta enemmän kuin sen arvo...
Tuo iltasadun lukeminen oli pysäyttävämpi hetki kuin mitä ennalta osasi odottaa. Minulle tuli sellainen olo, että Jumala halusi nyt sanoa minulle: "Jussi, katso ympärillesi. Et sinä tarvitse sitä kaikkea, mistä haaveilet. Minä tarvitsen sinua siinä, missä sinä nyt olet ja Minä tiedän, mikä on sinulle se kaikkein tärkeintä. Ja se sinulla jo on." Niin onkin.
"Isä, opeta minulle arvostusta ja rakkautta siihen, mikä minulle tärkeintä on. Opeta minulle, miten rakastan perhettäni, arvostan puolisoani ja olen esimerkki lapsilleni. Kerro minulle, mikä minulle riittää, ja varoita, jos yritän rohmuta liikkaa. Opeta minulle nöyryyttä toisia ihmisiä kohtaan. Näytä minulle ne lähimmäiset, joita minun tulee rakastaa kuin itseäni. Avaa silmäni ymmärtämään ja näkemään, että se palkka, jonka ansaitsen, on jo minulla. Suurimman palkan olet sinä, Kristus, minulle antanut. Amen"
Minulla on rakkaat ihmiset lähelläni. Aina en heidän lähellä oloa huomaa. Ja joskus se huomaaminen voi tapahtua liian myöhään. Ari, kuka täyttäsikään sen aukon, jonka sinun poislähtösi sydämeeni jätti? Kerran vielä tavataan.
Jussi Sippola
Luutnantti, Kouvola
PÄÄSIHTEERI
TULEVIA TAPAHTUMIA
Puolustusvoimien hengelliset päivät 2011 Säkylässä
Päällystön hengelliset päivät 2011 Vaasassa
