YHTEYSKIRJE SYKSY 2010, 30.7.2010
PUHEENJOHTAJA
KANTAKAA TOISTENNE KUORMIA
Mitä sinulle kuuluu? No, mitäs tässä, kesä tulee, jään juhannukselta lomalle. Kuinka usein tuo kysymys saakaan pinnallisen ja rutiininomaisen vastauksen. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että se voi aiheuttaa myös ihan toisenlaisen reaktion. Kun kysymyksen esittää riittävän tutulle ja pystyy viestittämään, että on oikeasti valmis kuuntelemaan, esiin saattaa nousta todella kipeitä asioita. Pari kertaa olen joutunut jopa sellaisen tilityksen kohteeksi, että loppu päivä on mennyt miettiessä kuulemaansa. Avautujina on ollut sotilaita ja siviilejä työyhteisöstäni. Tuntuu uskomattomalta, kuinka monella on vaikeaa elämässään joko yksityispuolella, työsuhteissa tai niiden yhdistelmänä. Usein keskustelukumppanit ovat suunnilleen samanikäisiä kuin minäkin, eli elämässä on jo ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Monen parisuhdehistoria on rikkinäinen. Toisilla on kovia uraodotuksia ja pelkoja, että odotukset eivät täyty.
Olen kuullut parilta muultakin työyhteisöni uskovalta, että ihmiselon kirjoa kaatuu syliin, kun vain pysähtyy työtoverin viereen ja kysyy vointia. Vaikka ihmisten elämäntilanteet ovat välillä järkyttävää kuultavaa, on toisaalta hienoa, että he luottavat keskustelukumppanin vaiteliaisuuteen siinä määrin, että arkaluontoisistakin asioista voidaan keskustella. Joskus on puhuttu, että uskovat upseerit pyrkivät kovan työntekijän maineeseen, ettei leimattaisi epäluterilaisen laiskaksi. Mielestäni paljon hienompaa on, jos uskovat tunnetaan henkilöinä, joilla on kyky kuunnella, myötäelää ja säilyttää luottamus. Tarvitsemme tällaisia työpaikan tukipylväitä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tällaisista keskusteluista joskus kehittyvä mahdollisuus esittää keskustelukumppanille sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. On hienoa, jos uskovat kykenevät kantamaan ystäviensä kuormia ajassa, mutta kohtalokasta on se, että kollega saa löytää Jeesuksen elämäänsä ja pääsee taivastielle. Kyseessä on ihmisen ikuisen osoitteen määrittäminen.
Mistä sitten tietää, milloin voi ottaa uskon asiat puheeksi? Jokaisella on tyylinsä, mutta havaintoni mukaan pitää olla varovainen, ettei tulisi käännyttämistunnelmaa. On kuunneltava, myötäelettävä ja rakennettava luottamus. Sitten voi johdattaa pohdinnan siihen, että miksiköhän näitä vaikeuksia tuntuukin olevan näin paljon. Onko keskustelukumppani ajatellut, että vaikealla tilanteella voisi olla jokin merkitys. En ole terapeutti enkä kovin kokenut näissä asioissa, mutta tämä on muutaman tapauksen perusteella näkemykseni.
Säätiön uusi Seuraa minua -vihkonen on hyvä työkalu tällaisiin tilanteisiin. Jos uskosta päästään puhumaan, usein kiinnostus herää nimenomaan kuulla tai lukea, miten joku toinen on tullut uskoon ja mitä hän ajattelee. Henkilökohtaiset todistukset kiinnostavat enemmän kuin taidokkaat raamattuluennot. Kiitos säätiöläisten lahjoitusten olemme saaneet vihkosta riittävän painoksen käyttöömme.
Yksi sääntö on ehdoton. Jos lähdetään vähänkin syvällisemmin kahden kesken pohtimaan ihmisen elämäntilannetta, sielunhoitajan pitää olla samaa sukupuolta kuin keskustelukumppani. Tämä saattaa tuntua tiukkapipoiselta, mutta olen jyrkästi tätä mieltä. Kadottaja pyrkii nimenomaan työntämään sormensa tällaisiin tilanteisiin, sillä niissä liikutaan kaikkein vakavimpien kysymysten piirissä. Hän pystyy ohjaamaan prosessin pieleen, koska olemme erityisen heikkoja sukupuolisuuden alueella, myös uskovat.
Myös uskova veli tai sisar voi tarvita tukea. Jokaisen säätiöläisenkin pitäisi muistaa, että meillä on oikeus ja jopa velvollisuus pyytää uskovalta veljeltä tai sisarelta keskusteluapua ja yhteistä rukousta, kun omat voimat tuntuvat hiipuvan. Samoin meillä on velvollisuus tarjota apua, kun tuntuu, että toinen saattaisi sitä tarvita. On hienoa saada kertoa vaikeuksistaan luottamuksellisesti ja sitten viedä asioita yhteisessä rukouksessa Herran eteen.
Jos huomaat, että lähelläsi oleva ihminen saattaisi haluta keskustella luottamuksellisesti, kysy suoraan. Vaikka voi olla raskasta laittaa oma olkapää palvelustoverin kanssa yhdessä hänen taakkojensa alle, kannattaa muistaa, että vastaava apu voi joskus olla korvaamatonta vastaanotettuna. Ei myöskään kannata ajatella, että en ole riittävän hyvä tai pyhä sielunhoitajaksi. Olen jopa kokenut, että omat asiat voivat olla mitä sekavimmassa tilassa ja silti pystyy olemaan hyödyksi toisen ihmisen taakkojen kantamisessa.
Yksi mahdollisuus on kutsua kollega päällystön hengellisille päiville. Ensi syksyn päivät järjestetään ILMAVTK:ssa Hallissa 10. – 12.9. Raamattuopetuksesta vastaa Niilo Räsänen Kansanlähetyksestä, joten rukiista ravintoa on tarjolla.
Toivottavasti tapaamme syyskuussa Hallissa. Toivotan kaikille tämä kirjeen lukijoille siunattua kesää ja alkavaa syksyä.
Sakari Wallinmaa
Eversti, Hallituksen puheenjohtaja
P. S. Säätiötä kohtasi suruviesti, kun Ari Nurmi siirtyi 25.6. kirkkauteen. Rukoillaan Liisan, Jaakon, Lauran ja muiden Arin läheisten puolesta ja kiitetään Herraa, että Ari on päässyt perille. En kykene löytämään sopivia sanoja kuvaamaan Arin merkitystä säätiölle. Siispä ilmaisen vain henkilökohtaisen ihailuni hänen pyyteettömästä ja väsymättömästä vuosikymmenten uurastuksestaan sairaudestaan huolimatta evankeliumin sanoman levittämisen puolesta sotilashenkilöstömme ja heidän läheistensä keskuudessa.
PÄÄLLYSTÖN HENGELLISET PÄIVÄT 2010
ILMAVOIMIEN TEKNILLINEN KOULU, HALLI 10.-12.9.2010
Tervetuloa Hallin varuskuntaan päällystön hengellisille päiville. Ilmavoimien Teknillinen Koulu ei ole suuri joukko-osasto, mutta sotilasopetuslaitoksena tarjoaa melko mukavat puitteet päällystön hengellisille päiville.
Ohjelmaa laatiessani olen pyrkinyt väljään aikatauluun kahdesta syystä: ensinnäkin, kiireisen aikamme vastapainoksi olisi hieman kiireettömämpää ja sinulle jäisi aikaa levähtää, hengähtää ja rauhoittua sanan ääreen, ei ole tarkoitus palata maanantaina entistä väsyneempänä töihin. Toiseksi sinulle jäisi aikaa tavata ystäviä. Päivien teemana on ”kantakaa toistenne taakkoja” ja hieman vapaamman aikataulun on tarkoitus tarjota mahdollisuus kantaa ystäviemme taakkoja, jakaa kuormaa.
Säätiön nettisivuilla ( www.phs-mcf.fi ) on ilmoittautumislomake, toivon sinun käyttävän sitä. Sivuilla on myös päivien ohjelma. Mikäli et pääse internetin kautta ilmoittautumaan voit toki ilmoittautua puhelimitse. Puhelimitse ilmoittautumiset virka-aikana tstosiht Anneli Laakkonen p. 0299 261111
Tarkempia tietoja päivistä saat allekirjoittaneelta.
Majoitustilat löytyvät varuskunnasta, perinteisen kasarmimajoituksen lisäksi on tarjolla kurssimajoituksen kahden hengen tupia. Perhemajoitus järjestetään em. tiloihin.
Ruokailut tapahtuvat muonituskeskuksessa ja ilmoittautumisen yhteydessä varaat myös ruokailut, jotka myös veloitetaan ilmoittautumisten perusteella.
Ruokailut: tarjoiluaika hinta menu
pe päivällinen 16.00-17.15 5,70€ Nakkikeitto
la aamupala 06.15-07.30 3,50€ 4-viljanpuuro, hedelmä,
la lounas 10.30-12.30 5,70€ Broilerkasviskastike, riisi
la päivällinen 16.00-17.15 5,70€ Lasagne
su aamupala 06.15-07.30 3,50€ Riisipuuro,mehukeitto
Lauantain pääohjelman ajaksi on järjestetty lastenhoito leikki- ja alakouluikäisille.
Osoite: IlmavTK, Vehkaojantie 290, 35600 Halli
Linja-autolla pääsee suoraan Halliin ja osa vuoroista ajaa myös varuskuntaan. Tarvittaessa järjestetään kuljetus Jämsän rautatie- ja linja-autoasemalta. Mainitse kuljetustarpeesi ilmoittautumisen yhteydessä.
Tervetuloa
Yliluutnantti Reino Mäkelä
Ohjelma http://www.phs-mcf.fi/index.php/tapahtumat/hengelliset-paivat/halli-2010/ohjelma
ARI NURMI IN MEMORIAM
Majuri Ari Nurmi 31.7.1950-25.6.2010. Ari menehtyi pitkällisen sairauden murtamana varhain juhannusaattoaamuna.
Ari Nurmi oli jo 14-vuotiaana löytänyt tien uskovien pariin ja seurakuntayhteyteen, mutta myös kertomansa mukaan harhautunut tuhlaajapojan reiteille neljän vuoden ajaksi. Herra veti nuoren miehen kuitenkin takaisin uskon tielle ja siitä lähtien reitti kohti iäisyyttä oli vakaa ja määrätietoinen.
Ari tuli vedetyksi mukaan Päällystön Hengellisen Säätiön toimintaan jo Lappeenrannan varusmiespalvelusaikanaan. Toiminta jatkui ja tiivistyi Kadettikoulun jälkeen luutnanttina Vekaranjärven varuskunnassa. Vuodesta 1981 lähtien Ari toimi säätiön eri luottamustehtävissä aina vuoden 2009 vuosikokoukseen saakka, jolloin sairaus harppasi pahan askeleen eteenpäin. Ari toimi pitkään säätiön sihteeri-rahastonhoitajana ja ulkomaisten yhteyksien ylläpitäjänä. Hän oli säätiön muisti, tieto-pankki, arkisto ja työmyyrä. Yhdessä toimitimme säätiön yhteyskirjettä vuodesta 1995 alkaen. Minä keräilin aineistoa yhdessä Arin kanssa ja Ari hoiti kirjeet painokuntoon taitavana atk-nikkarina. Postitus hoitui pääosin Kolan perheen toimin.
Kun minua pyydettiin laatimaan Arista muistokirjoitus, pohdin asiaa eräänä iltana tiiviisti nukkumaan mennessäni. Seuraavana yönä näin unen, jonka koen tulleen tarkoituksella tähän tilanteeseen. Koska uni käy hyvin kuvastamaan Arin elämänkaarta - miksei myös kenen tahansa elämänkaarta - kerron, mitä näin ja miten sen ymmärsin:
Unessa korkealla puuttomalla mäellä, matalassa painanteessa, jossa oli myös pihakaivo kirkasta vettä, sijaitsi pyramidia muistuttava maalaamattomasta puusta rakennettu iso talo. Talo oli nelikerroksinen. Alin kerros oli laaja sisältäen runsaasti huoneita. Ylöspäin mentäessä huoneiden luku väheni. Ylimmässä kerroksessa oli enää yksi huone ja sen katossa kattoluukku. Taloon sisälle pääsi helposti, mutta ylempiin kerroksiin pääsy vaati tutkimista ja reitin etsimistä. Ylimmän huoneen kattoluukulle ei voinut kiivetä vaan se avautui itsestään ja ihmisen aineeton osa, henki ja sielu liukuivat siitä ulos. Vastassa oli valtava taivaan avaruus. Ylimmän huoneen lattialla oli kuusi vuodetta, joista viisi oli lähekkäin rivissä rinnakkain, mutta yksi hieman erillään. Unessa kysyin: "Miksi nuo vuoteet ovat?" ja vastasin tavallaan itselleni: "Partiolaiset kai ovat majailleet...." Muuta en osaa vuoteista sanoa.
Näin tuon unen koen:
Talon alakerta laajuudessaan kuvaa ihmisen, Arin nuoruutta, jossa on paljon liikkumatilaa ja valinnan mahdollisuuksia. Toisaalta alakerran ikkunoista näköalat olivat vajavaisia. "Alakerran elämään" kuului lapsuus koulunkäynteineen, elämän opettelu ja suuntien etsiskely. Arilla se tapahtui kotikunnassaan Nurmijärvellä, mutta siihen sisältyi myös vaihto-oppilasvuosi Minnesotassa USA:ssa 1969.
Seuraavaan kerrokseen mentäessä näköalat paranivat, mutta toimiala kapeni - huoneet vähenivät. Ari oli tehnyt valintoja: Kadettikouluun kurssille 61 vv 1974-77. Tuon jakson aikana tapahtui myös avioituminen Liisan kanssa 1976. Valinnat ovat samalla sitoutumisia, jotka tavallaan rajoittavat liikkumatilaa, mutta avartavat näköaloja, kasvattavat elämänkokemusta ja elämyksiä. Uskon elämässä sitoutuminen kasvattaa ja syventää uskoa.
Kolmas kerros: Arin elämässä upseerin ura Karjalan Tykistörykmentissä Vekaranjärvellä vuoteen 1993 saakka. Väliin mahtui YK-palvelus EHK:n varapäällikkönä FINBATT/UNDOF:ssa Golanilla 1983-84. Perheeseen syntyivät lapset Jaakko ja Laura, nyt jo molemmat aikuisia. Liisa toimi ja toimii edelleen opettajana Kääpälän kyläkoululla Vekaranjärven varuskunnan välittömässä läheisyydessä. Päällystön Hengellinen Säätiö tuli tutuksi ja työalueeksi vapaa-ajalle, ei vain Arille vaan myös Liisalle, säätiön syyspäivät vakituisina retkikohteina. Ari jäi sairaseläkkeelle 1993 palveltuaan viimeiset kolme vuotta "pyörätuolimajurina" esikuntatehtävissä.
Näin elämän rata oli jälleen sitouttanut lisää, sektori kenties kaventunut, mutta näköalat parantuneet ja avartuneet, kokemukset ja näkemykset laajentuneet.
Viimeinen kerros: Arille se merkitsi eläkepäivinä sairauden hiljaista etenemistä, mutta työkyky atk:n parissa säilyi. Se merkitsi ikkunaa elävään maailmaan mm säätiön asioiden aktiivisena, tarkkana ja määrätietoisena hoitajana. Säätiön vuosikokouksessa Valkealan Puhjonrannassa tammikuussa 2009 Ari oli poikkeuksellisen hiljainen ja poissaolevan tuntuinen. Sairaus otti uuden vaiheen, joka viime juhannusaaton auringon nousun aikoihin johti kattoluukun avautumiseen. Arin henki ja sielu liukuivat ulos tästä maailmasta. Saattomusiikkina kuului kesälintujen laulu sairaalan avoimesta ikkunasta.
Lämpimät kiitokset Arille pitkäaikaisesta ystävyydestä ja yhteistyöstä säätiön asioissa.
Lopuksi runoilija Valto Saran säkein:
"Sinä päätit, veljeni, retken.
Olit valmis, tehnyt työs.
Minä viipynen vielä hetken.
Näkemiin, minä saavun myös."
Markku Kola
Majuri, Kouvola
AAMUHARTAUS
LEVÄHDYSPAIKKA
Maaliskuussa minut pysäytettiin työkiireiden keskellä. Sain viestin isäni kuolemasta. Vaikka isäni poismeno oli sairauden vuoksi odotettavissa, kuitenkin se tuli yllättäen. Surun keskellä jälleen näkemisen toivo lohdutti, sillä vuosi sitten isäni otti Jeesuksen vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan. Terveyskeskuksen ruumishuoneella isäni ruumista katsellessani sain kokea Jumalan sanan todeksi – isän sielu ja henki eivät enää olleet läsnä – isäni näkee Jeesuksen kasvot – ei enää kipua eikä tuskaa. Samalla edellisen päivän työkiireet saivat aivan uudet mittasuhteet.
Työpaineitten alla olen miettinyt kuluneen kevään aikana Jeesuksen tuttuja sanoja:
” Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.".”( Matt 11:28-30)
Mistä se todellinen lepo löytyy?
* Tulemalla Jeesuksen luo: Sinua ja minua kutsutaan kaiken kiireen keskellä lepoon tulemalla Jeesuksen luo. Herra sanoi Moosekselle: ”Katso tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle .”( 2 Ms. 33:21) Todellinen lepo löytyy siis Kristus -kalliolta. Jesajan 28:11 muistuttaa levähdyspaikasta : ”Hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” Tahdommeko kuulla?
* Ottamalla Jeesuksen ies päällemme: seuraten Jeesusta – Hänen tahdossaan ja tehtävissään vaeltaen. Hän on valmistanut edeltä meille hyvät teot, joissa me saamme vaeltaa (Ef. 2:10). Lähde liikkeelle aamuisin rukoillen.
* Oppimalla Jeesuksen sydämen asenteesta: Hänen sydämensä oli hiljainen ja nöyrä. Kuinka on sinun ja minun sydän. Jos sieltä löytyy ylpeyttä, niin olemme liikkeellä omassa voimassa ja kuormiemme alla. Siis ” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen. ”” (1 Piet. 5:6-7). Usein saatamme pitää kiinni huolista ja murheista – pyöritellä niitä sen sijaan että irrottaisimme ja heittäisimme rukouksessa murheemme Jeesuksen päälle.
Kuinka usein olemme sinne tänne sinkoilevia ”Marttoja ja Martteja” sen sijaan, että pysähtyisimme Jeesuksen jalkojen juureen – rukoilisimme ja suunnittelisimme (Luuk. 10:41-42).
Sakari Kapulainen
Everstiluutnantti, Kerava
ILTAHARTAUS
Minulla on tapana lukea usein iltaisin lapsille Raamatun kertomuksia erilaisista lasten Raamatuista. Niitä meillä onkin kotona kolme kappaletta ja mummolassa vielä yksi, jota äitinikin on minulle lukenut lapsena. Hyvin usein huomaan jääväni lukemaan noita tekstejä itsekseni enemmänkin sen jälkeen, kun olen jo lopettanut ääneen lukemisen. Usein havahdun siinä vaiheessa, kun Helmiina (3v.) huutaa sängystä "ENKELILAULU!" Se tarkoittaa, että iskän pitää laulaa "Maan korvessa kulkevi".
Eräänä iltana tässä juhannuksen alla luin lapsuudenkodissani eli nykyisessä mummolassa juuri sitä samaa kirjaa, jota minullekin on luettu. Sen nimi on Raamatun Kuvakertomuksia ja siinä on hienot isot kuvat. Ja koska juhannus oli lähestymässä, looginen tarinavaihtoehto oli kertomus Johannes Kastajasta ja Jeesuksen kastamisesta.
Tuossa tekstissä kerrottiin, kuinka Johannes vastasi sotiladen uteluun siitä, mitä heidän pitäisi tehdä, jotta he pelastuisivat. En muistanut koko kohtausta Raamatusta! Helmiina oli varmasti taas ihmeissään, kun lukemiseen tuli ajatustauko lukiessani äänettömästi eteenpäin. Johanneksen vastaus oli monella tapaa ajankohtainen: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne."
Ihan heti ei ole tullut mieleen ryöstää ketään, mutta en olekaan koskaan vielä koestanut moraaliani missään kriisialueella. Pyydän voimaa, että pystyn kontrolloimaan valtaani sellaisessa tilanteessa, jossa minulla aseistautuneena länsimaisena sotilaana ja joukon johtajana varmasti köyhiä siviilejä kohtaan niin halutessani olisi.
Mutta se loppuosa: "-- tyytykää palkkaanne." Tyytykää palkkaanne. Väkisinkin tulee mieleen vanha sananlasku "Upseerin leipä on pitkä, mutta kapea." Tuossa lukiessani tekstiä ja tavatessani sitä päässäni mietin, mistä kaikesta olenkaan purnannut aivan viime aikoina. Yksi suuri valituksen aihe on ollut nimen omaan se palkka, mutta on niitä ollut muitakin: työajat, tulevaisuuden näkymät ja ylenemiset, kotimurheet ja lastenkasvatus. Uusi autokin olisi kiva, mutta lainaa on vielä vanhasta enemmän kuin sen arvo...
Tuo iltasadun lukeminen oli pysäyttävämpi hetki kuin mitä ennalta osasi odottaa. Minulle tuli sellainen olo, että Jumala halusi nyt sanoa minulle: "Jussi, katso ympärillesi. Et sinä tarvitse sitä kaikkea, mistä haaveilet. Minä tarvitsen sinua siinä, missä sinä nyt olet ja Minä tiedän, mikä on sinulle se kaikkein tärkeintä. Ja se sinulla jo on." Niin onkin.
"Isä, opeta minulle arvostusta ja rakkautta siihen, mikä minulle tärkeintä on. Opeta minulle, miten rakastan perhettäni, arvostan puolisoani ja olen esimerkki lapsilleni. Kerro minulle, mikä minulle riittää, ja varoita, jos yritän rohmuta liikkaa. Opeta minulle nöyryyttä toisia ihmisiä kohtaan. Näytä minulle ne lähimmäiset, joita minun tulee rakastaa kuin itseäni. Avaa silmäni ymmärtämään ja näkemään, että se palkka, jonka ansaitsen, on jo minulla. Suurimman palkan olet sinä, Kristus, minulle antanut. Amen"
Minulla on rakkaat ihmiset lähelläni. Aina en heidän lähellä oloa huomaa. Ja joskus se huomaaminen voi tapahtua liian myöhään. Ari, kuka täyttäsikään sen aukon, jonka sinun poislähtösi sydämeeni jätti? Kerran vielä tavataan.
Jussi Sippola
Luutnantti, Kouvola
PÄÄSIHTEERI
TULEVIA TAPAHTUMIA
Puolustusvoimien hengelliset päivät 2011 Säkylässä
Päällystön hengelliset päivät 2011 Vaasassa
