PUHEENJOHTAJA

SÄÄTIÖSTÄ

Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty säätiöiden varainkäyttöä. On tutkittu, käyttävätkö ne kerättyjä lahjoituksia sääntöjensä tarkoittamiin kohteisiin. En ole kuitenkaan jännittänyt viranomaisten yhteydenottoa, koska Päällystön hengellisen säätiön toiminta on selkeää. Raimo Lapin johdolla aikanaan uusittujen sääntöjen mukaan säätiön tarkoituksena on ”kehittää ja syventää sotilaspäällystön sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen muun henkilöstön keskuudessa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskon elämää sekä sen mukaista raitista ja siveellistä elämäntapaa.” Tätä tarkoitusta varten säätiö muun muassa järjestää hengellisiä tilaisuuksia, julkaisee kirjoituksia sekä osallistuu kristittyjen sotilaiden kansainvälisen toimintaan. Edelleen sääntöjen mukaan säätiö on toimintaansa varten oikeutettu vastaanottamaan lahjoituksia, testamentteja ja avustuksia sekä muullakin laillisella tavalla kartuttamaan omaisuuttaan. Lyhyesti sanottuna säätiömme tehtävä on siis levittää evankeliumia ammattisotilaiden sekä muun puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilöstön parissa. Tehtäväänsä säätiö toteuttaa järjestämällä tapahtumia, julkaisemalla kirjoituksia sekä keräämällä varoja toimintaansa varten. Siis vaikka säätiöiden varainkäyttöä tutkitaan Suomessa nyt tarkemmin, ei taida kutsua kuulusteluihin olla tulossa.

Ajoittain joku kysyy säätiöömme liittymisestä tai jäsenmäärästä.  Säätiöillähän  ei yleensäkään ole jäsenyyttä vaan ainoastaan sääntöjen vaatima hallitus tai  muu toimielin. Päällystön hengellisellä säätiöllä on hallitus, tukenaan neuvottelukunta, ja muutama toimihenkilö. Kun puhumme säätiöläisistä, viittaamme päivillämme ja muissa säätiön tapahtumissa säännöllisesti käyviin ihmisiin. Jos mittalukuja halutaan, yhteyskirjeen postituslistalla on noin 450 nimeä.

Koska säätiön ja syksyn päivien nimissä on hieman mahtipontinen päällystö-sana, päiviämme pidetään joskus pääasiassa korkeilla kunniamerkeillä ja sotilasarvoilla palkittujen upseerien tilaisuuksina. Haluamme pitää tuosta perinteisestä sanasta kiinni, mutta käynti syksyn päivillä riittää poistamaan ennakkokäsitykset virallisesta pönötyksestä. Vaikka ohjelmassa on  soittokuntaa ja pukuna viiskasia, tunnelma päivillä kaiken kaikkiaan on välitön, lämmin ja tasavertainen vauvasta vaariin. Jokainen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa työskentelevä tai työskennellyt läheisineen on sydämellisesti tervetullut säätiömme tapahtumiin. Usein tapahtumia järjestetään yhdessä sotilaspapiston kanssa. Näin yhdistämme voimamme, jotta henkilökuntamme saisi kuulla Kristuksesta ja elää pelastuneena taivastiellä. Seuraava tilaisuus  aistia ”päällystön” tunnelmaa on säätiön perheviikonloppu Immolassa 22. - 23.5. ja ensi syksyn päivät ILMAVTK:ssa Hallissa 10. -12.9.

Hallituksen vuosikokous pidettiin Yrjö Soramiehen hienosti järjestämänä Puhjonrannassa 30.1. Se alkoi Sakari Korpisen syvällisellä raamattutunnilla, johon voi tutustua toisaalla tässä kirjeessä. Vuosikokouksen keskeisimmät päätökset ja kertomukset ovat nähtävissä nettisivuillamme ja Yrjö valottaa niitä tässä kirjeessä. Erityisesti ilahduimme siitä, että Ari ja Liisa Nurmi kävivät tervehtimässä vuosikokousväkeä lounaan merkeissä. Merkittävin lähiaikojen ponnistus on uuden Seuraa minua -vihkosen käyttöönotto.

 Edellisessä kirjeessä luvattu toinen kappale tulee postitse tämän kirjeen mukana. Voit antaa sen palvelustoverillesi. Viimeistään Hallissa syksyllä vihkosia on enemmänkin saatavissa. Erityisen haastavaa on saada kokoon vihkosen painokulujen rahoitus. Pienikin lahjoitus säätiön tilille on tervetullut.

Jälleen uusi toimintavuosi on alkanut. Siunatkoon Jumala jokaisen säätiöläisen kevättä.

Eversti Sakari Wallinmaa
Päällystön hengellisen säätiön puheenjohtaja

SANA PÄÄSIÄISEKSI

HERRAN MIES

Minulla on mies, Herra (1. Moos. 4:1)! Näin huudahti äitimme Eeva ylpeänä synnyttäessään esikoispoikansa. Tuo poika oli paljon odotettu, täyttämässä lupausta vaimon siemenestä, joka polkisi rikki käärmeen pään. Poika sai nimeksi Kain, saatu, saavutettu. Hän oli Herralta saatu, mieluisa saavutus, esikoinen miehenpuoli täynnä toivoa. Hän tulisi olemaan perheensä kruunu, jatkaisi isänsä perintöä viljellen ja hoitaen maata, jonka Herra heille oli antanut (1. Moos. 1:29). Sitten syntyi toinen poika. Hän sai nimeksi Abel, turhuus, murhe. Hän oli kuin hailakka henkäys vanhemman veljensä rinnalla. Pahainen paimenpoika.

Eevalle annettu lupaus vaimon siemenestä (1.Moos. 3:15) ei täyttynyt Kainissa, joka oli Adamin siemenestä, synnissä siinnyt ja syntynyt. Siitä huolimatta hän lienee kantanut esikoisoikeutenaan hartioillaan tulevan maailman sovittajan viittaa. Kun tuli uhrin aika, Kain itseoikeutettuna seurakunnan vanhimpana uhrasi parastaan. Uhrasi ylpeällä ja katumattomalla sydämellä, kirottua uhria, kirotusta maasta. Abelkin uhrasi. Hän teurasti laumansa lihavan esikoisen. Hän tiesi Jumalansa kiivaaksi, jonka edessä ei yksikään ole viaton, joka etsii isäin vääryyden lasten ja lastenlasten päälle, hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen (2.Moos. 34:7) ja jonka edessä paitsi veren vuodatusta ei yhtään anteeksiantamusta tapahdu (Hebr. 9:22). Karitsan punaisena virtaava veri kasteli uhrialttarin. Tuleen joutuessaan se kohosi sakeana savuna ylös korkeuksiin. Herra haistoi uhrisavun ja leppyi.Herralle otollisen uhrin seurauksena Abel kuoli Kainin käden kautta.

Vanhempi veli ei kestänyt tuhlaajapojan kohtaamaa armoa. Tekoansa peittelevä Kain kuuli Herran sanat: Veljesi veren ääni huutaa minun tyköni maasta (1. Moos. 4:10). Veljen veren ääni huusi vanhurskasta kostoa ja Herra Jumala vaati murhamiestä tilille. Tänään mekin saamme kuulla nuo samat sanat: Veljesi veren ääni huutaa minun tyköni maasta (1. Moos. 4:10). Isä muistuttaa meitä siitä, mitä olemme tehneet ja mitä veljemme Jeesus Kristus on puolestamme tehnyt. Jumalan Pojan ristiltä maahan asti vuotanut veri ei huuda kostoa, vaan parempia puhuu kuin Abelin (veri) (Hebr. 12:24). Maa, joka Abelin veren kautta tuli kirotuksi kuoleman haudaksi, Jeesuksen veren kautta muuttui siunatuksi leposijaksi, jossa Karitsan sovittamat lepäävät vanhurskasten ylösnousemusta odottaen. Jeesus on uusi uhrikaritsa, joka yhdellä uhrilla on iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään (Hebr. 10:14). Hän on se uusi Abel, joka uhrasi sieluttoman luontokappaleen sijasta itsensä, Pyhän Jumalan Pojan ruumiin. Hänen veriuhrinsa avasi ihmissuvulle pääsyn kaikkein pyhimpään, jonka alttarilta nousee Herralle kelvollinen pyhä suitsutussavu. Käärme petti Eevan, ja seurauksena oli kuolema. Juudas petti Jeesuksen, ja seurauksena oli elämä.

Niin kuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.  Sillä niin kuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi. (Room. 5:18-19). Kolmellakymmenellä hopearahalla, orjan hinnalla, ostettu uhri maksoi koko maailman syntivelan. Jumalan Poika tuli ihmisten orjaksi, jotta Isän sana kävisi meidänkin kohdallamme toteen: Katso, minun palvelijani tekee toimellisesti: hän korotetaan, nostetaan ylös, ja tulee sangen korkeaksi. Niin että moni sinun ylitsesi hämmästyy, että hänen muotonsa on rumempi muita ihmisiä, ja hänen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten. Mutta niin on hän monta pakanaa priiskottava, että myös kuningasten täytyy suunsa hänen edessänsä tukita; sillä joille ei mitään hänestä ilmoitettu ollut, nekin hänen ilolla näkevät, ja jota ei he kuulleet ole, sen ne ymmärtävät. (Jes. 52:13-15).

Siunattua Pääsiäistä!

Luutnantti Elias Halminen
Lappi, Rauma

PÄÄLLYSTÖN HENGELLISEN SÄÄTIÖN VUOSIKOKOUS KOUVOLASSA 30.1.2010

ME USKOMME JA TUNNUSTAMME, RAAMATTUOPETUS

Suomen kirkon piispat ja monet teologit ovat viime vuosina puhuneet mielellään
siitä, miten uskon totuuksia tulee tulkita meidän ajallemme sopiviksi. Tämä ”tulkinta” on kirkon muotisanoja. Näin tapahtui jälleen mm. arkkipiispakandidaattien vaalitapahtumassa.  Raamatunlukija on ymmällä, kun ”tulkinnan” nimissä voidaan irrottautua selvistä Jumalan sanan kohdista.  Mitä me tähän vastaamme?

Täysin varmaa on se, että Kristus ja kaikki hänen pyhät apostolinsa julistivat edustavansa lopullista ja varmaa jumalallista totuutta sellaisenaan. Samoin Herra Jeesus Kristus ja hänet pyhät apostolinsa käskivät kristillisen kirkon seistä koko totuudessa, mitä siitä sitten seuraisikin:  "...opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää", Matt.28:20.

-"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät
vapaiksi", Joh. 8:31- 32. Ks myös Ap.t. 20:27, 1.Kor.14:8, 1.Piet.4:11.

1.Oikea kirkko tunnustaa aina pyhässä Raamatussa ilmoitettua oppia

Tätä  on vanhastaan nimitetty raamatullis-tunnustuksellisuudeksi tai  apostoliseksi opiksi. Se ilmenee heti alkuseurakunnan elämässä:. ”He pysyivät apostolien opetuksessa”, Apt 2:42. Apostoli Paavalin kirjeissä  puhutaan apostolisesta perinnöstä tai  uskon talletuksesta (paradosis),  jossa tulee valvoen (1. Tim 4:16) pysyä, joka tulee kaikissa olosuhteissa varjella ja siirtää seuraaville sukupolville, esim 1. Tim. 6:20-21.
 
Raamatullis-tunnustuksellisuus, mitä tällä loppuosalla siis tarkoitetaan?
Kun heti alkukirkossa syntyi uskontunnustuksia, niissä tunnustetaan Pyhän Raamatun oppia. Muistamme, että alkukirkon uskontunnustukset liittyivät ensisijaisesti kamppailuun  kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksen olemuksesta.
 
Kaikessa on tärkeintä, pitävätkö nämä uskontunnustukset eli  ”uskon säännöt”
(regula fidei) pyhän Raamatun kanssa, apostolisen opin kanssa. Kun Rooman kirkko ajautui ihmisoppeihin eli hereesioihin syntyi  reformaatio ja siten luterilaiset tunnustukset ja Luterilaiset  tunnustuskirjat.  Näissä uskontunnustuksissa olevat oppiratkaisut eivät ole sitovia sen tähden, että jotkut kirkolliskokoukset ovat ne muotoilleet, vaan siksi, että ne ovat pyhän Raamatun oppia: ”Näin me uskomme, opetamme ja tunnustamme.” Siksi vanhastaan on lausuttu uskontunnustusten perään Aamen. Teologiassa on puhuttu oppijatkumosta. Kun siis esim. uskonpuhdistus syntyi, ei opetettu uutuuksia, vaan palattiin alkuperäiseen apostoliseen oppiin, ”paradosikseen”. Näin tulee aina tehdä!
 
Kysymme suuren hengellisen sekasorron keskellä: milloin kansamme piispoineen ja pappeineen herää huomaamaan, että aikamme monivalintauskonnollisuuden notkuvien ja juovuttavien pöytien ääressä eivät kuolemattomat sielumme saa taivaan mannaa.  Rovasti Simo Kiviranta sanoi, että aikamme yleisuskonnollisuudella on sama raja ja päätepiste kuin ylipäätään kaikella
liikkumavarallamme elämässä. Se päätepiste on hauta. Ihmisen uskonnolliset  fundeeraukset ja niihin  perustuva uskonnollinen toiminta  eivät auta pitemmälle. Niillä ei pelastuta helvetistä. On löydettävä uudestaan ”paradosis”  eli apostolinen perintö ja sen mukaiset  oikeat alttarit ja oikeat  saarnastuolit! 

2. Oikea kirkko uskaltaa sanoa : ”Tämän me hylkäämme” 

On riemullista huomata, ettemme ole jonkun äänestystuloksilla aikaansaadun,  itsetehdyn uskonnon tai aikamme yleisuskonnollisuuden seuraajia, - vaan koko perinnöstä kiinnipitäessämme olemme aidon kirkollisuuden eli raamatullisuuden ja siten vanhan kirkon perillisiä. Aivan samaa uskoa tunnustivat apostolit  ennen. Tätä uskoa ja oppia tunnustivat uskonpuhdistajamme. Mutta totta on, että meidän aikanamme humanistis-pasifistisen  ideologian vallattua mielemme tästä kaikkein suurimmasta perinnöstä kiinnipitäminen on hyvin vaikeaa. Mutta koko pyhä Raamattu on täynnä rajankäyntiä. Tämä on oikea Jumalan
ilmoituksen oppi, mutta tämä on väärä oppi! Jeesuksella on yllättävän paljon varoituksia vääristä paimenista ja vääristä opeista, esim. Matt 24:24.

Apostolien kirjeissä  totuuden tunnustamisen toinen puoli eli hereesian osoittaminen on myös jatkuvasti esillä, esim. Gal 1: 6-8. ”Olkoon kirottu!” Konfliktien ratkaisemisessa jopa  kontestaatio , taisteleva toiminta  (Gal 2:11-14, ”vastustin vasten kasvoja”) on välttämätöntä.  Lutherin opetuksia vasten peilaten minulla on vahva käsitys siitä, että meillä on ollut herätysliikkeinäkin vähän pyhää kiivautta Jumalan sanan ja evankeliumin puolesta. Pienikin totuuden sanominen ääneen leimataan fundamentalismiksi, taitamattomuudeksi tai  lakihenkisyydeksi.
 
Mutta tämä rajankäynti on välttämätöntä. Luterilaiset Tunnustuskirjamme ilmoittavat aina myös väärät opit: ”Tämän me hylkäämme!”

Muistan hyvin, kun tein rippikoulukirjaa Tälle perustalle. Piispainkokouksen valitseman esittelijän päähuoli oli kirjassa esiintyvä katekismuksen opetus Jumalan käskyistä. Oikeastaan minun olisi pitänyt koko ajan vain selvittää, mitä Jumalan käskyt eivät aikanamme tarkoita! Yleisesti tästä: Ensiksi ajauduttiin antinomismiin eli Jumalan käskyjen  hylkäämiseen ja sitä kautta hiljalleen yhä enemmän Jumalan ilmoituksen torjumiseen. Harhaopit ovat saaneet ilmaa siipiensä alle. Niinpä Kristuksen evankeliumin saarnan tilalle on tullut kauniita puheita, hyvänsuopuutta ja ”jumalallista suvisäätä”. Mutta tämä ei tuo rauhaa omaantuntoon!  Vain kokonaisen Jumalan sanan päälle sanoo Pyhä Henki aamenensa.

3. Eräs sotilas historiastamme, joka oli ”raamatullis-tunnustuksellinen”

Tahdon ottaa esiin   rakkaan isänmaamme vanhemmalta ajalta erään sotilaan. 
Hän on sissi Tapani Löving. Häntä nimitetään karoliiniksi  ja sitä hän oli sanan kokonaisvaltaisessa merkityksessä.  Lövingiltä  jäi päiväkirja, jossa on myös selvitystä hänen hengellisestä elämästään ja pyhän Raamatun tuntemuksestaan. Tähän päiväkirjaan on kirjoitettu myös merkillinen kokemus. Tapani Löving sissiryhmänsä kanssa oli joutunut komennukselle Ahvenanmaalle. Matkalla Eckerön saarelle hän kohtasi meren jäällä pakomatkalaisen pastori Gronoviuksen ja pyysi saada nauttia Herran Pyhän Ehtoollisen. Lövingin  vaarallinen  matka johti sitten Sundiin, jossa hän yöpyi. Löving kirjoittaa seuraavasti: ”Sen jälkeen kun olin pitänyt iltahartauden, kiiruhdimme vuoteeseen Jeesuksen nimessä. Yöllä näin paljon unia ryssästä, mutta aamupuolella luin yhä unessa ollen kymmenen käskysanaa, uskontunnustuksen, Isä meidän rukouksen, kasteen ja alttarin sakramentin, ja ehdittyäni korkean alttarin sakramentin viimeisiin sanoihin, seisoi harmaahiuksinen mies vuoteeni ääressä ja kysyi minulta, uskoinko kaiken muun häviävän ennen kuin häviäisi sanaakaan siitä, mitä olin lukenut. Minä vastasin: ”Kyllä minä uskon.” Hän lausui taas samat sanat ja minä vastasin kuten ennenkin. Sen jälkeen töytäisi hän minua olkapäähän kaksi kertaa ja pyysi minua nousemaan, ja toinen töytäys
koski kipeästi. Sen ohessa hän sanoi minulle suomeksi: ”Nouse ylös!” ”

Kun Löving tämän erikoisen unensa herättämänä nousi nopeasti vuoteeltaan, hän
havaitsi, että vihollisen miehiä oli tulossa tupaan. Kovassa kamppailussa hän pääsi kuin ihmeen kaupalla pakoon. Ja vielä ulkonakin tapahtui ihme, sillä ulkona oli jo komppaniallinen vihollisia, mutta hän pääsi luikahtamaan. Tuosta ihmeestä Löving antoi kaiken kunnian Herrallensa, joka antoi jatkoajan. Siitä oli sanan mukaisesti kysymys.
 
Suomen kirkko on perustuspykälänsä  mukaan raamatullis-tunnustuksellinen  yhteisö. Se on ilmaistu kirkon tunnustuspykälässä: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin ja joka on ilmaistu luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan Kj 1§”.

Raamatun sana on siis kirkon ohjenuora, jonka alle niin piispojen kuin seurakuntien tulee taipua. Se yksin määrittelee oikean kirkollisuuden. Kirkkohistoria osoittaa, että Raamatun sana ja kirkkojärjestys voivat joutua vastakkain. Näin Martti Luther poltti Rooman kirkon kanonisen lain, ei siksi, etteikö kirkko tarvitse välttämättä järjestystä, vaan koska sitä käytettiin Raamatun sanaa turhentamaan. Tämä pyhän Raamatun sana  ja sitä oikein opettava Tunnustuksemme tulee uudestaan saada todelliseen käyttöön myös kaikissa kirkon ratkaisuissa. Silloin tulee myös Lövingejä lisää.Niinpä aiemmin  painotettiin  voimakkaasti mm. Lutherin Katkismuksen osaamista. Huomaamme, että sissisotilas Löving luki siis sitä ulkoa
pääkappaleiden oikeassa järjestyksessä. Säännöllinen jumalanpalveluksiin osallistuminen oli normaalia, mutta tilaisuuden niin sattuessa hän pyrki vahvistamaan itseään Herran Ehtoollisen nauttimisella. Kirjasta tulee esiin, että hän tunsi hyvin myös pyhän Raamatun. Tämä ei ollut mitään oman itsensä korottamista, saati ihmeellisten kokemusten perässä juoksemista, vaan Jumalan suuriin tekoihin luottamista ja riippumista vaikeissakin hetkissä hänen varassaan. Tässä ei puhu väärä inhimillinen varmuus, securitas, vaan Jumalan sanan antama uskon varmuus, certitudo. Kun Löving lopettaa päiväkirjansa, hän puhkeaa Kolmiyhteisen Jumalan kiitokseen:

”Kaikkea Jumalan minulle osoittamaa armoa ja hyviä tekoja ja sitä onnea,
jonka hän on suonut minulle, en tahtoisi unohtaa, vaan iloisin sydämin sanoa:
Jumala olkoon korkeasti kiitetty ja kunnioitettu. kaikki kansa, joka sellaista
näkee, pysähtyköön ihmeissään ja ylistäköön Häntä, joka tekee tekonsa niin suuriksi oikean kätensä varjeluksella. Minun sieluni, ylistä Jumalaa, mahtavaa ja
oikeamielistä. Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua
paljon kansan keskellä. Kristus vakuuttaa Johanneksen evankeliumissa, että
hän tekee mitä me rukoilemme. Tähän luottaen tahdon elää ja kuolla. Sinä
kolmiyhteinen Jumala, kuule minun huokaukseni: minä olen päättänyt ahkerasti
ja herkeämättä rukoilla ja huutaa Jumalalle, sillä rukous on minun väkevyyteni,
miekkani ja aseeni, joka ylläpitää, varjelee ja suojelee minua hädän aikana.
Jumala vahvistakoon minun uskoani viimeiseen saakka. Amen, niin tapahtukoon.”

Katso kuinka raikkaasti pyhä usko vaikuttikaan  sissipäällikkö Lövingin elämässä! Tottahan siinä oli ja on myös ihmeet mahdollisia! Kuin jo kuollut mies, mutta ihmeen kautta hengissä! Taistelunsa ne oli hänelläkin, mutta näin Herra vahvistaa koettelemuksessa uskoa. Katso kuinka tämä raamatullis-tunnustuksellisuus  ilmeneekään vanhan käsikirjan virsissä,jumalanpalvelusliturgian muodossa  ja  rukouksissa!  Katso miten sillä on ollut siunauksensa Suomen kansan elämään sen suurissa koettelemuksissa ja käännekohdissa! Mutta tänäänkin on totta: Kun saan  elää Jumalan suurien tekojen varassa, syntien anteeksiantamuksen varassa, Kristuksen veren turvissa, kasteen armossa  ja  Jumalan sanan ohjauksessa ?silloin on potkua! 

4. Henkilökohtaista

Tunnustususkolliset paimenet ja Jumalan pyhää sanaan tukeutuva kirkkokansa
kyselevät suuressa ahdistuksessa: Mistä löydämme oikeat alttarit ja oikeat saarnatuolit? Vieläkö Herran ääni kuuluu, vieläkö Hänen laumansa ruokitaan, vieläkö se voi kasvaa?

Tämän päivän kirkon ongelmiin tässäkin maassa on vain yksi lääke: takaisin Raamatun kirjoitettuun sanaan, takaisin Raamatun Kristukseen, jota Mooses ja profeetat ennustivat ja pyhät apostolit ilmoittivat, jonka sana ei huku, vaikka maa ja taivas hukkuvat. Tässä yhdessä nimessä saadaan synnit anteeksi, voitetaan perkele, kuolema ja helvetti.  Siksi olen ollut perustamassa suurimpiin kaupunkeihimme  kappeliseurakuntia eli ns. jumalanpalvelusyhteisöjä.  Alkukirkon ajoista saakka on ollut  kirkko-opin ratkaisevana teemana: Missä Kristus, siellä seurakunta. Se on aina vain näin päin.
 
Verievankeliumi on vaihdettu laajasti isiemme maassa miellyttämisen evankeliumiin. Tämän lopputuloksena ei ole ollut kuitenkaan  antaa kaikkien kukkien kukkia, vaan enemmistödiktatuuri tai totalitaristinen demokratia eli eriasteiset uskon  vainot!
 
Herra Jeesus siis vakuuttaa meille olevansa A ja O, alku ja loppu,
ensimmäinen ja viimeinen. Ainoastaan hänessä on elämä ja autuus.
Siksi rovasti F. G. Hedberg rohkaisee meitä: ”Vaikka te olette
heikot ja voimattomat, synnin kiusaamat, maailman vainoamat, saatanan seulomat ja kaikkien harhahenkien ahdistamat, älkää heittäkö pois uskallustanne Jumalan väkevään armoon Jeesuksessa Kristuksessa.”

Past. teol.lis. Sakari Korpinen

”MITÄ MINUN PITÄÄ TEKEMÄN, ETTÄ PELASTUISIN?”

Talvisodan alkamisesta tuli viime syksynä, viimeisenä marraskuuta, kuluneeksi
70 vuotta. 70 vuotta takaperin koko kansa joutui Jumalan erityiseen
puhutteluun. Jumala kysyi kansaltamme: luotammeko Häneen, tottelemmeko Häntä
ja kunnioitammeko Häntä, elävää Jumalaa ainoana, joka voi pelastaa kansamme
ahdingosta; katoamasta kokonaan maan päältä.

Maamme johdossa oli vakaa, vankka kristitty, uskova presidentti. Häntä rohkaisi silloinen arkkipiispa Erkki Kaila: ”Usko ja kestä”. Noihin sanoihin sisältyy paljon. Sanat sisältävät sen, keneltä tulee todellinen apu. Sanat sisältävät uskon säilyttämisen ja vain Jumalaan luottamisen tarpeen ja sitä seuraavan siunauksen; koetuksessakin. Presidenttimme ylipäällikkönä kehotti sotilaitaan: Lue kortti.  Presidentin kehotus sotilaille näyttää hyvin selkeästi, missä oli, ja on
tänäkin päivänä, kansamme turva ja tuki. Tuolloin oli selvää, kuka ja mikä on miekkamme ja kilpemme.

Mutta. Tallettaessamme jälkipolville sotiemme koettelemuksia muistomerkein ja muilla tavoin, annoimmeko niissä kunnian Jumalalle, että Jumala armahti meitä vielä; ei sallinut meidän tuhoutua ja hävitä kansana kansakuntienjoukosta. Ainakin kahdessa muistomerkissä tunnustetaan suoraan, mistä tuolloin
tuli apu; annetaan kunnia auttajallemme. Joutsijärven Mäntyvaarassa ja Pelkosenniemen muistomerkeissä lukee: ”Tässä auttoi Herra.”

Entä tänä päivänä? Onko Jumala linnamme.? Onko Jumala ja Hänen Sanansa
miekkamme ja kilpemme? Turvaammeko mieluummin kansakuntana ihmiskäsivarteen kuin Jumalaan? Tänä päivänä meiltä kansana on kadonnut Pyhän kunnioitus.  Emme pyhitä edes lepopäiväämme. Olemme tehneet siitä mammonaepäjumalan kiireisen palvontapäivän! Olemme kumonneet muutkin kymmenen käskyä. Herra armahda meitä!

Mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin? Sinulle tehdään tuo kysymys? Mitä vastaat? Väistätkö kysymyksen ajatuksella, etten vain ahdistaisi kysyjää. Vastaatko kysyjälle: ?Sinut on kastettu, se riittää!? Tunnistatko kysyjällä olevan hätä itsestään, omasta tilastaan; kuoleman pelko? Tunnistatko kysyjän elävän etsikon aikaa; olevan Jumalan erityisen kutsun ja puhuttelun alla? Neuvotko kysyjää naputtelemaan Jumalan hätänumeron, käyttämään sitä?

Vastaathan kysyjälle: Sinun on käännyttävä nykyiseltä tieltäsi; hyljättävä kadottava, helvettiin johtava polkusi. Sanothan kysyjälle ja rohkaiset häntä:
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää,
se saa armon.” Snl. 28:13 ja ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja
vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1:9

Kerrothan kysyjälle, että omassa voimassasi et kykene pelastumaan, usko Jeesukseen pelastaa. Apt. 16:31. Se on Jumalan teko. Tarvitset Jeesusta Kristusta pelastuaksesi kuolemasta, helvetin iankaikkisesta tulesta; iankaikkisesta erosta Jumalasta! Kerrothan hänelle Jeesuksen lohduttavat
sanat Joh. 6:37. Sanothan kysyjälle: Älä hylkää sitä lahjaa, jota Jumala juuri nyt on
sinulle ojentamassa. Ef. 2:8-9. Vahvistat häntä Room. 8:1 sanoilla.

Sanothan kysyjälle: Jeesus Kristus on lunastanut sinutkin, sovittanut sinun syntisi Golgatan ristillä, pessyt sinut ristillä vuotaneella verellään. Sinun osaksesi jää vain ottaa vastaan Jeesus Kristus ja Hänen sovitustyönsä. Jeesus on tehnyt kaiken sinun puolestasi sanoessaan ristiltä: ”Se on täytetty.”  Lue Ps. 91:14-16

Teuvo Saharinen
Majuri

LÄHDE ISRAELIIN

Taistelujen Israel 8.-17.11.2010, matkan hinta 1350 eur ja retkipaketti. Muutama paikka vapaana. Matkanjohtajana evl Timo Vehviläinen ja pastori Jari Rankinen.
Pyydä esite yhtteystiedot lomakkeen kautta

PÄÄSIHTEERIN PALSTA

Säätiön vuosikokous vuosikokous pidettiin 30.1 2010. Vuosikokous totutettiin
onnistuneesti. Läsnä oli yht. 16 henkilöä. Toimintavuotta leimasi Ari Nurmen traaginen sairastuminen ja poisjäänti säätiön vastuutehtävistä.  Tärkeimmät rutiinitoiminnot kyettiin hetken tauon jälkeen käynnistämään uusin voimin. Raili Auvinen valittiin rahastonhoitajaksi huhtikuussa 2009. Toivomme Ari ja Liisa Nurmelle kaikkea hyvää ja rukoilemme Jumalan siunausta, johdatusta ja voimia vaikean sairauden keskellä.

Säätiön talous kärsi päällystön hengellisten päivien yllättävistä majoituskuluista, jotka aiheutti varuskunnan sikainfluenssaepidemia. Kuitenkin päivät saatiin vietyä läpi.

Uuden ”Seuraa minua” vihkosen painatuskulut ovat iso haaste säätiön taloudelle. Siksi pyydämme tukea kaikilta ystäviltä tähän ponnistukseen.
Säätiön tilinumero on 800019-00912321.

Työtä on ollut hedelmällistä tehdä yhteistyössä sotilaspapistomme kanssa. Erityisesti olemme iloinneet kenttäpiispa Hannu Niskasen tuesta ja läsnäolosta päällystön hengellisillä päivillä.

Tahdon muistuttua vielä tämän vuoden tilaisuuksista, johon toivotaan osallistumista. Toivotan kaikille runsaasti siunausta ja voimia alkavaan kevääseen!

- Miestenpäivät, Heinäkallion leirikeskus, Kangasala16.-18.4. (Niilo Hakala)

- Perheviikonloppu, Immola (KSR) 22.-23.5.(Timo Sairanen)

- Tapaaminen kenttäpiispan kanssa, Pääesikunta 3.8.

- Päällystön hengelliset päivät ILMAVTK, Jämsän Halli, 10.-12.9.2010

"Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti
ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei
siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on
rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 .Joh. 4,9,10

Kapteeni Yrjö Soramies
Pääsihteeri, Kouvola

V. OLAVI SAINIO 90 VUOTTA

Ylivääpeli V.Olavi Sainio saavutti kunnioitettavan 90 vuoden iän 29.7.2009. Runsas ystäväjoukko kävi onnittelemassa häntä. Olavi iloitsi myös siitä, että kenttäpiispa
Hannu Niskanen kunnioitti syntymäpäiviä läsnäolollaan.

Toivotamme vielä jälkikäteen veli Olaville lämpimät onnittelut ja toivotamme hänelle terveyttä ja Jumalan siunausta! Kohtaamme viimeistään seuraavilla hengellisillä päivillä!

PÄÄLLYSTÖN HENGELLISET PÄIVÄT JÄMSÄN HALLISSA

Päällyston hengelliset päivät 2010 pidetään Ilmavoimien teknillisellä koululla Jämsän Hallissa 10-12.9.2010.

Päivien teemana on "Kantakaa toistenne taakkoja" Gal 6:2

ILMAVTK on sotilasopetuslaitos, joten majoitustilat ovat varsin mukavat. Kulkuyhteydet julkisilla kulkuneuvoilla Jämsää ovat verrattain hyvät ja tarkoitus on saada järjestettyä kuljetus Jämsän asemilta Halliin. Sunnuntain Jumalanpalvelus pidetään Jämsän Kirkossa. Ilmoittautumisesta tulee tarkemmat ohjeet mm Säätiön nettisivuille www.phs-mcf.fi viimeistään kesän aikana.

NIILON NURKKA

TAISTELUKÄSKY  KESÄLTÄ 1963

Maassamme vallitsee sotatila. Vihollinen käy ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura ja se on elämän merkki. Missä Pyhä Henki tekee työtään, siellä koetaan siunauksia. Mutta siellä myös Jumalan tekoihin kohdistuu raivokas pilkka (2Tim.3:12). Hyvä nuori, toivo Sinun kohdallasi ei suinkaan ole mennyt, sillä jokaiselle, joka tahtoo, Jeesus antaa voiman tulla Jumalan lapseksi (Joh.1:12).

Vihollinen on kaikkialla. Sen heittimistön tuliasemat ovat baareissa ja tykistön tanssipaikoilla. Vihollisen kaukotutkaus piiloutuu televisioihin ja sen propaganda-ammuksia lehdet vilisevät. Erityisesti on varottava uskovaisen kaapuun pukeutuneita vakoilijoita, koska he estävät herätyksen syntymisen. He iskevät onnistuneesti puheillaan heikkouksiimme ja vasta uskoon tulleita on kaapattu vangeiksi.

Omia joukkoja on siellä täällä sisseinä. Heidän tuntomerkkinä on Vapahtajan risti. Taistelukosketuksia on saatu lähinnä seuroissa ja telttakokouksissa. Kristuksen sotajoukon tehtävänä on viedä evankeliumin ilosanoma kaikkeen maailmaan...

Iskuosasto A:n tehtävänä on valloittaa nuoria Jeesukselle. Painopistesuuntana on Pohjanmaa. Tärkeimmät tukikohdat vasemmalta oikealle ovat Teuva, Kauhajoki, Jalasjärvi, Alavus, Ähtäri ja Pylkönmäki, jossa hyökkäyksemme etureuna.

Tukikohtien tehtävät: 1.Suorittaa jatkuvaa partiointia kaappaamalla etsikkoajassa olevia nuoria elämän tielle. 2.Tehdä salamahyökkäyksiä nuorten kokoontumispaikkoihin tanssisalit mukaan luettuna.3.Välttää telkkaria ja lehtisaastetta vastakirjoituksilla, sillä emme mukaudu tähän menoon.4.Keskittää voimat retkiin, leireihin ja teinipäiviin, jotta kestettäisiin kotirintamalla.
Iskuosaston hyökkäystä tukee uskovien esirukoukset. Vanhemmille kristityille on annettava tykistön maaleja, jotta rukoukset kohdentuvat oikein ja turvaavat toimintamme, sillä liike (todistaminen) ilman tulta (rukous) on tehotonta.

Panssarit torjutaan Jumalan sanan avulla kaikkien teiden suunnissa. Pilkkavaunut tuhotaan ja murtoon päässyt rahan mahti eliminoidaan. - Suluttaminen suoritetaan traktaatein. Kaikki ilmoitustaulut miinoitetaan.
- Viestiyhteyksien vilkkautta tehostetaan. Toiminta tapahtuu vain Kristuskanavilla. Riitaradion käyttö kielletty koko hyökkäyksen ajan. -Ampumatarvikkeita täydennetään kirkoista ja seuroista. Niiden jakopaikkoina ovat uskovien kodit. - Ruokapuoli tulee Raamatusta ja juomavesi rukousalttareilta.-Lääkintähuolto takaa kuolemattomuutemme. Ei niin pahasti haavoittunutta, etteikö Jeesus voisi sinua pelastaa (1Tim.1:15).Lääkäri saadaan paikalle numerosta Ps. 50:15.

Tunnussana: Jeesus Kristus -Taisteluhuuto: Herra elää. -Vertaa kellot Luukkaan 21 ja Matteuksen 24 luvun mukaan. H-hetki NYT. Toistakaa Johannes 3:16. Ei kysyttävää? TOIMIKAA.

Kadetti Niilo Hakala
(Tämä hyökkäys toteutettiin kesällä 1963 polkupyörin ja
tavoite Kauhava saavutettiin viikossa.)

Everstiluutnantti Niilo Hakala
Teuva

PUOLUSTUSVOIMIEN HENGELLISET PÄIVÄT
TURUSSA 27.-28.5.2010

Suomalaisten merisotilaiden parissa tehtävän kirkollisen työn aamunkoitosta tulee tänä keväänä kuluneeksi 475 vuotta. Tervetuloa juhlimaan niin mennyttä kuin tulevaa Suomen Turkuun 27.–28.5.2010!

Päivät keskittyvät torstain osalta Turun linnaan, perjantaina kokoonnumme Merivoimien Esikunnan vaiheilla Heikkilän kasarmialueella. Päivät päättyvät Suomalaiseen messuun Turun tuomiokirkossa. Kasarmimajoitusta on tarjolla Pansiossa.

Hengellisillä päivillä puhvuat mm.
arkkipiispa Jukka Paarma,
kenttäpiispa Hannu Niskanen,
kirkkoherra Jouni Lehikoinen
sekä kenttärovasti evp Kari Paavilainen.
Musiikista vastaavat Laivaston Soittokunta,
lauluyhtye Toisinto sekä
Ilmavoimien Soittokunnan soitinryhmä
ja Luonetjärven koulun kuoro.

Päiville ilmoittaudutaan kirjeitse tai sähköpostitse Merivoimien Esikuntaan 20.5.2010 mennessä.

Tervetuloa Turkuun!

Kenttärovasti Jukka Helin
Merivoimien pappi

YHTEYSKIRJE 1/2010 PÄÄSIÄINEN

Yhteyskirjeen toimitus: Timo Vehviläinen
Postitus ja osoiterekisteri: Jussi Arjavaara
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Yhteystiedot lomakkeella tai Verttuuntie 39, 38700 Kankaanpää

PÄÄLLYSTÖN HENGELLINEN SÄÄTIÖ 26.3.2010