Yhteyskirje joulukuu 2009
PUHEENJOHTAJA
MIES KUN TULEE TIETTYYN IKÄÄN
Viittäkymppiä lähestyessään mies alkaa miettiä elämää uudella tavalla. Monen ikätoverini omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Toiset pohtivat vanhempiensa hoitojärjestelyjä. Joku on jo isoisäkin. Väkisin tulee miettineeksi, kuulunko jo kohta ”seniorikansalaisiin”. Yölliseen kuorsaukseen pitää ottaa troppeja, pitkällä lentomatkalla tulee henkensä säilyttääkseen käyttää lentosukkia (etteivät vaan olisi samat kuin naisten tukisukat) ja WC-reittikin on ou-dossa paikassa yöpyessä syytä katsoa ennakkoon tarkkaan. Olen syksyn aikana osallis-tunut kurssille, jossa on tullut seurattua pariakymmentä ikäistäni upseeria myös ihmisinä. Emme ole enää vallattomia nuoria. Kahta kadettikurssia vanhemmille tuli juuri sotilaselä-keoikeus täyteen. On työlästä mieltää, että on siirtynyt siitä joukosta, joka odottaa van-hempien eläkkeelle lähtöä siihen joukkoon, jonka nuoremmat toivovat lähivuosina poistu-van reserviin. Osaa ikätovereista näyttää vaivaavan lähes paniikinomainen kuolemanpel-ko. Vahditaan jokaista suupalaa, ei syödä rasvaisia ruokia ja liikuntaa muutetaan aerobi-semmaksi sykemittareineen. Mitä jos tulee sikainfluenssa?
Usko Herraan Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajana auttaa tässäkin asiassa. Iän karttuessa minulle käy niin kuin Jumalan suunnitelmaan on kirjoitettu. Voin luottaa Hänen johdatukseensa, vaikka kaikki ei sujuisikaan toivomallani tavalla. Jos vaikka kuolisin en-nenaikaisesti, kuulun pelastettujen joukkoon ikuisesti. En tietenkään aio ottaa korostettuja riskejä edistääkseni nuorempien urakiertoa, mutta mielenrauha tässä asiassa on iso ilo.
Näiden optimististen ja piristävien pohdintojen jälkeen muutama ajatus syyskuussa Immo-lassa pidetyistä päällystön hengellisistä päivistä. Vaikka influenssatilanne sotki järjestelyjä, ihailin järjestäjien vankkumatonta luottamusta, että kaikki järjestyy. Ja niin kävikin. Päivät pidettiin suunnitelman mukaisesti ja säätiö sai ylimääräiset laskutkin maksettua. Todellinen yllätys oli, että Imatran seurakunta palautti myöhemmin lähes koko majoituskorvauksen säätiölle. Olen pyytänyt Imatran veljiä välittämään seurakunnalle säätiön nöyrimmät kiitok-set. Päivillä oli ilahduttavasti toista sataa vierasta ja palveluksessa oleviakin lähes pari-kymmentä. Ohjelma ja järjestelyt sujuivat siten, että saatoimme keskittyä täysin iloitse-maan yhteisestä uskosta ja kuulemaan Sanaa. Esitän vielä kerran kiitokset rajan veljille päivien järjestämisestä.
Joulukuun alkuun suunnitellaan yhdessä MPKK:n sotilaspastorin kanssa informaatioiskua kadettikouluun. Pyydän muistamaan tuota tapahtumaa rukouksin. Koossa on hyvä poruk-ka eri-ikäisiä sotilaita ja inhimillisesti ajatellen luulisi heidän sanomansa kiinnostavan. Kaikki on kuitenkin Herran kädessä.
Säätiön hallituksen vuosikokous pidetään 30.1.2010 Puhjonrannassa. Kyseessä on en-simmäinen vuosikokous ilman Ari Nurmen valmisteluja. Hieman jännittää, että raha-asiat ja muu tarpeellinen saataisiin kuntoon. Samaan yhteyteen on alustavasti kaavailtu hieman nuorempien (ei siis seniorikansalaisten) sotilaiden kokoontumista.
Jo nyt kannattaa myös kalenteroida vuoden 2010 päällystön hengelliset päivät Hallissa 10. – 12.9.2010.
Toivotan Jumalan siunausta loppuvuoteen ja talveen 2010 niin nuorille kuin varttuneemmil-lekin.
Sakari Wallinmaa
Päällystön hengellisen säätiön puheenjohtaja
Eversti, Tuusula
KENTTÄPIISPAN JOULUTERVEHDYS
YHTEYDEN JUHLA
”…hän kuului Daavidin sukuun.”
Joulu koetaan vahvasti perheen ja suvun juhlana. Sitä valmistellaan yhdessä. Sen puit-teissa tahdotaan viestittää hyvää tahtoa toisille. Otetaan yhteyksiä myös kaukana eläviin läheisiin. Soitellaan ja lähetellään kortteja.
Joulun viettämiseen perheen ja suvun juhlana on vahvoja perusteluita. Ne löytyvät jo jou-luevankeliumista. Joosef ja Maria tekivät vaivalloisen matkan Nasaretista Joosefin suvun alkukotiin, Beetlehemiin. Muutakin sukua oli tullut paikalle. Siksi Joosef löysi pienelle per-heelleen katon pään päälle vasta kovan etsimisen jälkeen. Lopulta kuitenkin koitti juhlan aika. Joulun tapahtumien ytimessä on onnellinen perhe, Joosef, Maria ja vastasyntynyt lapsi, johon liittyi riemullinen lupaus: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja!
Joulun valmistelu on meillekin usein kovaa työtä. Siitä huolimatta haluamme tehdä joulua toisillemme. Vaikka tuntuu, ettei kaikkea ehdi tehdä, lopulta kuitenkin koittaa juhlan aika. Saamme olla yhdessä ja iloita läheisistämme. Saamme nauttia joulun rauhaa. Saamme levätä joulun sanoman varassa. Beetlehemissä kaikunut viesti tarkoittaa meitäkin: Sinulle ja minulle on syntynyt Vapahtaja.
Itämaisessa kulttuurissa suvun merkitys on aina ollut hyvin suuri. Meillä puolestaan suku-yhteyden merkitys on usein ohentunut. Kuitenkin juuri perheessä ja suvussa on voimaa. Kukaan meistä ei selviä elämässä vain omin voimin. Tarvitsemme toisiamme. Ihmiselle on tärkeää kokea, että hän kuuluu johonkin ja tietää, mistä on tullut. Näitä kokemuksia joulu voi meille antaa.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tällaiseen jouluun. Moni on syystä tai toisesta yk-sin ja joulun lähestyminen pelottaa. Joulun sanoma kutsuu meitä muistamaan heitä, ra-kentamaan yhteyttä, avaamaan ovemme ja sydämemme heille.
Oleellisinta joulussa on sanoma Jumalasta, joka tulee ihmiseksi. Jumala tuli köyhäksi, että me rikastuisimme hänen köyhyydestään, sanotaan Raamatussa. Kun ihminen löytää yh-teyden Jumalaan, hän löytää uudella tavalla myös lähimmäisensä. Vapahtaja liittää meidät kaikki saman suvun jäseniksi, Jumalan lasten joukkoon, sisarina ja veljinä. Missä tämä toteutuu, kaikuu nytkin Beetlehemin kedon ylistyslaulu: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Siunattua joulun juhlaa sekä onnellista uutta vuotta toivottaen
Hannu Niskanen
PÄÄSIHTEERIN PALSTA
Tervetuloa Päällystön hengellisen säätiön vuosikokoukseen Kouvolan Puhjonrantaan 30.1.2010.
Vuosikokouspäivän ohjelma
Lauantai 30.1.2010
10.30 Raamattutunti
11.30 Lounas
12.30 - 15.00 Vuosikokous
15.00 - 15.30 Kahvi
15.30 Ulkoilua
17.00 - 18.00 Päivällinen
18.30 - 19.30 Raamattutunti ja keskustelua
19.30 – 20.30 Sauna
21.00 Iltapala + yhdessäoloa ja keskustelua
Mahdollisuus yöpymiseen ja perheen mukanaoloon.
Perheenjäsenille järjestetään tarvittaessa oheisohjelmaa.
Sunnuntaina jumalanpalvelus klo 11.
Tervetuloa!
Ilmoittautumiset Yrjö Soramiehelle 23.12.2009 mennessä.
TOIMINTAKALENTERI 2010
Vuosikokous Kouvolassa 30.1.2010
Johtajaseminaari Saksassa 19.-22.2.2010
Miestenpäivät Heinäkalliolla Kangasalla16.-18.4.2010 (lisätietoja Niilo Hakalalta)
Puolustusvoimien hengelliset päivät Turussa 27.-28.5.2010 (lisätietoja sotilaspapeilta)
Perheviikonloppu Immolassa 22.-23.5.2010 (lisätietoja Timo Sairaselta)
Hallituksen ja kenttäpiispan tapaaminen elokuussa
Päällystön hengelliset päivät Kuorevedellä 10.-12.9.2010 (lisätietoja Reino Mäkelältä)
Toimintakalenterin tapahtumista saa lisätietoja pääsihteeriltä.
VARUSKUNNALLISTA TOIMINTAA
18.12.2009 klo 11.00 Joululounas ja jouluhartaus Niinisalon varuskuntakerhon kabinetissa
16.12.2009 klo 07.30 Aamuhartaus ja aamiainen Säkylän varuskunnan sotilaskodissa
NIILON NURKKA
MITÄ MINUN ON TEHTÄVÄ, ETTÄ PELASTUISIN
Lähdimme everstiluutnantti Seppo Ojanperän kanssa Pohjanmaalta kauas itärajalle Imatralle. Immolassa Kaakkois-Suomen rajavartiostossa kun olivat hengelliset päivät. Tosin viikkoa ennen päiviä tuli rajamiehiltä hätäviesti: "Rukousvartio pystyyn. Sielunvihollinen uhkaa kaataa päivät". Kuinka ollakaan, että juuri sikainfluenssan piti iskeä Immolan varuskuntaan ja päiviä vaadittiin peruutettavaksi. Luutnantti Timo Sairanen ja ylirajavartija Seppo Vainikka kumppaneineen osoittautuivat kuitenkin Herran sotureiksi, kun eivät nostaneet käsiä pystyyn, vaan järjestivät päivät, vaikka kasarmit olivat karanteenissa. Hienosti rajamiehet poikkeuksellisesta tilanteesta selvisivät. Tappiot ja puutteet paikattiin, eikä telttamajoitukseen tarvinnut turvautua. Jumalan henkeä avuksi huudettiin, varuskunnan hyvää ruokaa nautittiin ja siunauksen virroissa elettiin.
Rajamiehet eivät mitenkään halunneet tuottaa pettymystä osanottajille, kun paikalle oli lupautunut Rajavartiolaitoksen ylin johto ja kun heillä oli vielä omasta takaa "Siunattu varmuus"-yhtyekin taistelukentälle heitettäväksi. Täytyy myöntää sielunvihollisen olleen lujilla tässä rajamiesten hyökkäyksessä varsinkin, kun "Harmaat veljet" lauluporukka antoi heille sivustatukea niin, että Kolmen ristin kirkon rappaukset rapisivat. RVL:n päällikkö kenraali Jaakko Kaukanen kiitti Jumalaa siitä, että Rajavartiolaitos on saanut itsenäistä Suomea vartioida 90 vuotta - ja siitä ettei Talvisodassa 70 vuotta sitten Suomea miehitetty ja kesällä -44 torjuntavoitto saavutettiin. Suomi on vapaa maa ja siksi näillä päivillä lähetettäköön Taivaalliselle Isällemme rukousvartioissa viestejä myös rajamiesten puolesta. On hienoa, että on vielä sotilaita, jotka pitävät kristillisiä arvoja kunniassa. Näin vaikuttavalla tavalla "rajapäällikkö" meitä kannusti.
Rajan hengellisten päivien tunnus oli "Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" (Apt.16:30). Evankelista Kalevi Lehtinen piti aiheesta raamattutunnin ja kenttäpiispa Hannu Niskanen monien muiden lailla sivusivat puheessaan tätä elintärkeää kysymystä. Vanginvartijan epätoivoiseen huutoon vanki Paavali vastaa: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi". Lehtinen totesi mm., ettei kukaan synny ateistiksi, vaan kaikki meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Meihin on istutettu iankaikkisuusjano ja tämä taivaskaipuu voi kirkastua meille eläväksi uskoksi Raamatun sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kaikille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi (Joh.1:12). Usko on puhtaasti Jumalan teko, eikä siis ollenkaan meidän ansioiden varassa. Uskossa kohde Jeesus ratkaisee. Hänessä meillä on kaikki. Me saamme uskossamme elää Jumalan ARMON varassa.
Sotilaiden päivillä vallinnutta voittoisaa henkeä Kristuksessa päivien päätöspyhänä upseerit saarnoissaan viestittivät lähiseutujen (7) kirkoissa. Taistelijapari Hakala-Ojanperä vierailivat Simpeleellä ja Rautjärvellä. Molemmat paikkakunnat ovat ihan rajan pinnassa ja niinpä kirkonmenojen välillä saimme suorittaa "rajatarkastuksen" ylirajavartija Timo Mikkosen opastuksella. Rajavyöhykkeellä (leveys 200m - 3km) liikkuminen edellyttää luvat ja alueen valvonta siellä on moninkertaista ja olo siksi turvallista. Rajan pinnassa asuvien suurimpana riesana ovatkin karhut ja sudet sekä muut villieläimet, jotka luvatta saapuvat rajan yli Suomen puolelle. Kotimatkalla Puumalassa (Suomen kaunein paikka) saimme olla vielä seuroissa, jossa kristittyjen yhteys oli käsin kosketeltavissa. Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala rajamiehiä ja meitä muitakin.
Niilo Hakala
Everstiluutnantti, Teuva
JOULUHARTAUS
RAUHA JUMALAN KANSSA
Vanhempani puhuivat joskus sotajoulusta: isä puhui rintamajoulusta. Riisipuuroakin oli ollut. Kotoa tulleita paketteja availtiin. Komentaja tai päällikkö kiersivät korsuissa. Sotilaspappi piti jouluhartauden. Enkelitaivaan laulettiin. Mielet olivat herkät. Kotiin oli ikävä. Ei juuri uskaltanut ajatella tulevaisuutta. Tuleeko rauha koskaan ja jos tuleekin joskus, olenko minä sitä näkemässä.
Joillakin on vielä omakohtaisia muistoja sotajoulusta rintamalla tai kotirintamalla tai ehkä sotilassairaalassa. Poikkeuksellisen ajan muistot pysyvät mielessä. Ehkä YK-tehtävissä olevat joulut ovat joillekin muistuttaneet sotajoulua. Ainakin ne ovat kertoneet siitä, että ”maan päällä rauha ja ihmisillä hyvä tahto” on vielä lopullisesti toteutumatta. Joulun sanoma on ollut silloinkin sodan keskellä yhtä totta ja ajankohtainen kuin se on nytkin rauhan aikana.
Joulun sanoma on sanoma rauhasta. Rauha oli tulossa siltä tärkeimmältä taholta, mistä se yleensä voi tulla, nimittäin Jumalalta. Vihollisuus Jumalan ja ihmiskunnan väliltä oli poistumassa. Rauhanruhtinas – Jeesus Kristus, Jumalan Poika oli syntynyt ihmiseksi.
Rauhan teossa on aina kaksi osapuolta. Tässä rauhassa toinen osapuoli oli Jumala itse, mutta kuka oli toinen osapuoli? Koko syntiin langenneesta ihmiskunnasta ei löytynyt yhtään Jumalan kanssa tasaveroista rauhanteon toista osapuolta. Siksi Jumalan itsensä täytyi tulla myös ihmiskunnan edustajaksi Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ensimmäisenä Jouluna Hän syntyi ihmiseksi yliluonnollisella tavalla neitseestä.
Hän eli täydellisen, Jumalaa täysin miellyttävän, synnittömän elämän. Pitkänäperjantaina tämä ihmiskunnan edustaja, samalla Jumala ja samalla ihminen otti kantaakseen koko ihmiskunnan, myös sinun ja minun syntini Golgatalla, ristillä. Hän uhrasi itsensä meidän tähtemme. Hän oli rauhanteossa toinen Jumalan kanssa tasaveroinen, itsessään synnitön osapuoli. Oikeastaan ja varsinaisesti Jumala teki rauhan itsensä kanssa. Rauha on tehty meidän ulkopuolellamme. Tätä nimitetään evankeliumiksi. Jumalan puolelta se on ollut valmis jo pian 2000 vuotta.
Tässä on joulun ja koko evankeliumin sanoma: Jeesus, Jumalan Poika tuli ihmiseksi, uhrasi itsensä meidän tähtemme ja sai aikaan sovinnon Jumalan ja ihmiskunnan kanssa. Kysymys kuuluukin: suostummeko siihen?
Apostoli kirjoittaa: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan: meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. (1 Kor 5:19-20).
Tänäänkään ei ole muuta tietä rauhaan ja turvallisuuteen elämässä ja kuolemassa kuin suostua ottamaan vastaan tuo valmis pelastus. Ellemme välitä siitä, ellemme suostu nöyrtymään sitä tarvitsevaksi, Jumalan armo jää turhaksi ja joudumme itse kantamaan syntiemme tuomion.
Tänäkin jouluna, eikä vasta jouluna, vaan tässä ja nyt on taivaan ovi auki. Sinäkin voit sanoa tuolle näkymättömälle, mutta todelliselle Joulun Herralle, Jeesukselle: Minäkin tahdon. Minäkin tahdon ottaa vastaan sinut Herra Jeesus elämääni, uskoa syntini anteeksi ja päästä taivaaseen.
Rukouksesi kuullaan. Varmasti.
Raimo Lappi
Everstiluutnantti, Joroinen
