Käytettävä Joomla! sivupohja

YK 3 / 2007 sivu 2

YK 3 / 2007 sivu 3

JUHLAA JA ARKEA

hengelliset päivät Turussa rohkaisivat säätiön johtoa jatkamaan toimintaa. Reilusti yli sadan osallistujan aktiivinen mukanaolo lämmitti mieltä. Tosin olisin kaivannut enemmän palveluksessa olevia veljiä ja sisaria puolisoineen mukaan päiville. Kiitän vilpittömästi niitä kymmentä, jotka tulivat ja moni vielä perheineen. Totta kai on myös hienoa nähdä vanhempaa väkeä runsaasti mukana. Erityisesti kiitän niitä evp-veljiä, jotka vuodesta toiseen kantavat uskollisesti vastuuta päivillä. Saarnatoimintamme maakunnassa ja useiden tilaisuuksien julistusanti on pitkälti teidän varassanne. Toivottavasti jaksatte näyttää meille nuoremmille mallia vielä pitkään.

Tässä yhteydessä lausun säätiön nimissä kiitokset kahdelle henkilölle: Matti Virtanen hoiti päivien järjestelyt ”ensimmäisen kolmanneksen” tyylillä. Päivien pääjärjestelijällä oli todellakin päivät näpeissä, Juhani Hautamäki puolestaan toimitti päivillä julkistettavaksi näyttävän ja mielenkiintoisen historiikin.

Olisi kelvannut puolustusvoimain komentajankin vierailla päivillä ja ottaa vastaan historiikki, mutta hyvä että saatiin ainakin ylimmän henkilöstöjohdon edustaja.

Rippileiri oli minulle ensimmäinen muusta maailmasta irti oleva tiivis hengellinen tapahtuma. En tullut silloin uskoon, mutta koin kuitenkin voimakkaasti olevani osallisena Jumalan siunaamassa ja arjesta erillään olevassa tapahtumassa. Myöhemmin lukuisat nuorten uudenvuodentapahtumat sekä aikuisena avioliitto- ja perhetapahtumat ovat jääneet mieleen samanlaisina, vähän epätodellisina ja erittäin siunaavina keidashetkinä. Tällaisista tapahtumista on haikeaa palata arkeen maailman saastan keskelle. Jotain samanlaista olen kokenut Päällystön hengellisillä päivillä. Jalat irtoavat maasta ja mieli täyttyy uskon sisältöön liittyvistä ajatuksista. Tuntuu luonnolliselta, että jatkan pohdintaa, rukousta ja Raamatunlukua myös tapahtuman jälkeen. Mutta miten käy? Suurin osa ajasta on kuitenkin arkea. Jos keidashetkissä voi ladata akkuja, niin toisaalta rutiineissa ja maailman ympäröimänä koetellaan peruskuntoa.

YK 3 / 2007 sivu 4

Olen usein havahtunut huomaamaan, kuinka rapautunut tuo perusta minulla on. Oikein pelästyn, kun yllättäen kuulen Pro Fiden laulavan ”Kuinka paljon Jeesus tänään sulle merkitsee”. Kuten joskus tällä palstalla kirjoitin, palvellessani Bosniassa tulin erityisen tietoiseksi siitä, kuinka vähän peilasin vastaan tulevia asioita ja ihmisiä Raamatun ilmoituksen läpi.

Kuinka paljon Jeesus tänään sulle merkitsee? Siis ei jouluna, kirkoissa, seuroissa puhujana ollessa, vaan juuri nyt. En ole teologi tai muuten hengellisesti oppinut, joten en käy esitelmöimään ansaitsemattomasta armosta tai siitä, kuinka kaikki ihmisen uskon tiellä on vain Jumalan aikaansaannosta. Totean vain, että uskon taival täällä ajassa voi näivettyä lähes olemattomiin, ilman että varsinaisesti luopuu uskosta tai alkaa tietoisesti harjoittaa julkisyntiä. Kummallisinta on, ettei siitä edes juuri pelästy. Onhan kyseessä kuitenkin elämäni tärkein asia, eli pysyä uskovana taivastiellä.

Turun päivillä sain käydä pari luottamuksellista keskustelua ja löysin muutamasta puheenvuorosta kohtia, jotka antoivat motivaatiota pieniin uskon ponnistuksiin. Huomasin ajatelleeni Raamatun asioista, että kyllä tuohon ehtii perehtyä joskus myöhemmin ja onko tuokaan oppi nyt ihan noin yksioikoinen. Jumala puhui parin veljen kautta, että minun pitää valvoa, lukea Sanaa säännöllisesti ja Sana tarkoittaa ihan sitä, mitä olen aiemmin tiennytkin sen tarkoittavan. Uskonelämän tuolinjalkoja (Apt 2:42 mukaisesti: ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.”) tietoisesti käyttäen usko alkaa taas päästä arkeen mukaan. En tiedä, miksi pimeitä aikoja tulee. Haluan kuitenkin ruuvata katsetta pois omista ”oikeutetuista” vaatimuksista Jeesuksen ristintyöhön. Muiden uskovien yhteydessä saan rohkeutta rukoilla, lukea Raamattua ja vaikkapa joskus koettaa pitää Sanaa esillä työyhteisössä. Hyvä säätiöläinen: Haluaisin sinut mukaan yhteisiin tilaisuuksiimme rakentamaan ja rakentumaan, varuskunnallisesti tai valta-kunnallisesti. Kuitenkin tärkeintä on, että pidät tietoisesti huolta uskostasi. Ei kaiken elämässä tarvitse olla helppoa tai miellyttävää. Jeesus palkitsee kyllä sen, että koetat omasta puolestasi riippua hänessä kiinni. Käy tilaisuuksissa, joissa Sanaa julistetaan ja ehtoollista jaetaan. Lue Raamattua vaikka joskus hampaat irvessäkin. Nipistä työyhteisössä välillä itseäsi ja mieti, olisiko joku läheisesi kuuntelijan tarpeessa. Siinä voi evankeliumillekin aueta ovi.

Siunattua vuoden vaihdetta toivottaen !

Hallituksen puheenjohtaja Eversti Sakari Wallinmaa

YK 3 / 2007 sivu 5

Juhlaseuroissa ”Jumala on uskollinen – ole uskollinen” musiikkiesityksistä vastasi Korsukuoro Reino Peltoharjun johdolla. Musiikin ja virrenveisuun ohella juhlapuheita oli kolme. Aloittaja oli everstiluutnantti Sakari Wallinmaa, seuraavana lääninrovasti Krister Koskela ja päätöspuheen piti piispa Jorma Laulaja. Pekka Suovaaran ottamassa kuvassa vasemmalta emeritus piispa - kenttäpiispa Jorma Laulaja, lrov Krister Koskela, evl Sakari Wallinmaa, evl Niilo Hakala ja teknkaptl Juhani Harjunpää. Kuva on ainoa dokumentti tilaisuudesta ja sekin ilman kuvatekstiä. Siis jos toimitukselle annettaisiin vapaat kädet laatia kuvateksti, niin pitäisi se lainata muinaisista tutkimusmatkojen ja lähetyssaarnaajien kamerakuvien ottamistilanteista. Kertomusten mukaan tässä tapauksessa olisi seuraavat Jorma Laulajan sanomattomat sanat: ”Kuuleppas Niilo ! Nyt siinä kävi se, kuten näkyy, mitä olemme pelänneet .. sinä olet vanginnut sielumme tuohon laatikkoon.”

8. – 10.6.2007 Turku, Suomi

Juhlavuoden tapahtumia suunniteltaessa koettiin tarkoituksenmukaiseksi rauhoittaa Päällystön hengelliset päivät vain omalle väelle ilman useiden tilaisuuksien tulkkausta ulkomaisille vieraille. Sen tähden oli tarkoitus järjestää AMCF:n Pohjoismaiden kokous teemana: ”PHS 50 years”

Erilaisten yhteensattumien seurauksena kokouksesta muodostui kansainvälinen tapahtuma. Läsnä olivat AMCF:n Pohjois- - Itä-Euroopan varapresidentti ja samalla Ruotsin SKO:n (vara)puheenjohtaja evl Torbjörn Boström, Norjan MKF:n (ent KBS) presidentti kenrm Arnvid Lövbukten, ACCTS-USA:n rahastonhoitaja Bernhard Kaltenbach (muuttanut Saksasta -72), vaimonsa Cheryl, Turkkia ’edusti’ pastori Risto Soramies (toimii tällä hetkellä Istanbulissa).

YK 3 / 2007 sivu 6

Suomalaiset osallistuivat ”B-joukkueella”, pl järjestäjät maj Timo Vehviläinen, vaimonsa Heli, heidän 6-viikkoinen Lauri sekä lääkevl Jussi Arjavaara.

”A-joukkue” oli kutsuttu useimmissa varuskunnissa järjestettyihin kotiutuvan saapumiserän loppusota-harjoituksiin. Evl Sakari Wallinmaa ehti lauantai-illan juhlakokoukseen ja sen jälkeen vielä leikkaamaan synttärikakun ennen palaamistaan Säkylän suuntaan.

Risto Soramies kantoi vastuun raamattutunneista ja erityisen kiinnostava aihe oli nykytilanne islamin leviämisessä Eurooppaan.

Kalajoella 1989 Pohjoismaisessa kokouksessamme Risto valaisi silloista tilannetta Saksassa toimintansa myötä. Silloin islamia edusti turkkilaiset vierastyöläiset. Nyt vajaa kaksikymmentä vuotta on osoittanut todeksi jo silloin esitetyt näkymät entisistä siirtomaista muuttavien mukana laajenevasta islamista.

Keskustelut ja kansallisten rukousaiheiden jakaminen oli rikastuttavaa. Tärkeää oli myös naapurimaiden johtajien tapaaminen silmästä silmään (ensi kertaa osalle meistä).

Hengellisen työn todettiin kärsivän aktiiviosallistujien kohdalla kiireestä; joukkojen supistamisesta johtuvat uudelleenjärjestelyt aiheuttavat enenevässä määrin perheistään viikot erillään asuvia ’matkatyöläisiä’.

Nuorten tavoittaminen on myös koettu haasteeksi niin meillä kun naapuristossa. [Norjasta tuli Fokus-lehden välittämä riemu-uutinen, kun oli saatu vuosikokoukseen viisi kadettia, joista kaksi kutsuttiin MKF:n hallituksen jäseniksi].

Viime vuoden peruuntunut AMCF:n Eurokonferenssi todettiin olevan seurausta järjestelyjen kalleudesta Itä-Euroopan osallistujille.

Turussa on Birgittalaissisarten vierastalo, jossa yöpymisen lisäksi nautimme aamiaiset sekä lauantai-illan päivällisen. Ohjelman mukaan piti päivällinen olla klo 20.30, mutta sisaret ilmoittivatkin, että se on klo 19.30. Ei auttanut Timon selvitys ohjelma-ajastamme, vaan sisar ’käski’ muuttamaan ohjelmaamme, sillä heillä olikin iltahetkensä klo 20.30 … siis päivällinen oli klo 19.30. Ilmapiiri n 10 sisaren yllä-pitämässä vierastalossa ’huokui’ rauhaa ja hiljaisuutta. Siinä meillä on oppimista.

Sunnuntain jumalanpalvelus oli järjestetty Linnan kirkkoon. Palveluksen johti Risto Soramies, saarnaajana ja urkurina toimi kenrm Arnvid Lövbukten.

Kokonaisuutena tapahtuma antoi piristysruiskeen kaivattuun tiiviimpään kanssakäymiseen.

►

29.5. – 2.6.2009 – England
AMCF European Conference

Tunnus: Seuraavan sukupolven varustaminen

Järjestää: AMCF, ACCTS, AcctsMMI

Kannattaa varata aika kalenteriin ja aloittaa suunnittelu jo nyt !

YK 3 / 2007 sivu 7

Turun linnan kirkossa takarivissä vasemmalta: Kenrm Arnvid Lövbukten, evl Torbjörn Boström, Bernhard Kaltenbach, Risto Soramies, maj Timo Vehviläinen, lääkevl Jussi Arjavaara, eturivi: Heli Vehviläinen sylissään Lauri (6 vk), Cheryl Kaltenbach sekä Liisa ja maj Ari Nurmi. Kuvasta ja tästä tilaisuudesta puuttuvat Esko Våg sekä evl Sakari Wallinmaa.

PÄÄLLYSTÖN HENGELLISET PÄIVÄT
TURUN PANSIOSSA 14. – 16.9.2007 (koonnos / maj Ari Nurmi)

 ”KÄÄNTYKÄÄ MINUN TYKÖNI JA ANTAKAA PELASTAA ITSENNE” (Jes 45:22)

Kyyrokselle, Herran valitsemalle kuninkaalle. Kuka voi arvostella Jumalan tekoja? Salaako Jumala itsensä?

• edellä olevat kysymykset on uuteen Raamatun käännökseen kirjoitettu väliotsikoiksi, ohjaamaan lukija tutkimaan annettuja vastauksia. Koko luku selvittää perusteellisesti Jumalan ilmoitusta itsestään ja teoistaan.

Päivien tunnus kuuluu jälkimmäisen kysymyksen osaan. Vastauksia löytyy jae jakeelta:

• En ole puhunut salassa ..
• Kokoontukaa yhteen ja tulkaa ..
• Keskustelkaa yhdessä ja muistelkaa ..
• Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

Tätä, meille juhlapäiville kokoontuneille, selvitettiin raamattutuntien myötä. Mutta aloitetaan alusta. Odotukset päivien suhteen itselläni olivat hieman huolestuneet. Juhlakokous Turussa, vaikkakin kutsussa puheenjohtaja rohkaisikin hyvien liikenneyhteyksien myötä oivalliseksi paikaksi - oli minun ja monen muun mielestä totta, mutta kun se Turku on siellä maan äärilaidassa, kaukana kaikkialta .. välillä tuntuu, että onko se kulmakunta edes Suomea .. muille, kuin Lounais-Suomessa asuville.

Vielä ilmoittautumisesta päiville annetut ohjeet yhteyskirjeessä lisäsivät huolta, kun

YK 3 / 2007 sivu 8

Markku Kola soitti jostain kaukaa idästä kertoen Leo Hämäläisen kysyneen häneltä, miksi ilmoitettu puhelinnumero ei ole ’käytössä’. Vaikea oli Markun pitkospuilla käydä asiaa selvittämään, mutta soitin asiasta kuultuani samalla tuloksella. Turun varus-kunnan keskuksen kautta selvisi, että numeroon oli lipsahtanut yksi kakkonen liikaa. Eipä silti … ilmoittautumisien vastaanottajaksi merkitty kenttärovasti Lauri Salminenkaan ei ollut vielä po viikolla siirtynyt uuteen palveluspaikkaan Upinniemestä. Mutta oikeaa numeroa oli kyllä päivystänyt varusmies(pappi). Hän kertoi, ettei kovin montaa ilmoittautujaa ollut häntä soitolla vaivannut.

Eipä ollut Leo vanhana konkarina jäänyt Ylämyllyllä neuvottomaksi .. jos viesti ei kulje ilmoitettua väylää pitkin, niin sitten kokeillaan muita. Soitin hänelle muutaman tunnin kuluttua Markun ilmoituksesta ja Leopa oli jo sekä ilmoittautunut päiville että selvittänyt kyydinkin.

Kun perjantai-iltana käväisimme Liisan kanssa Pansiossa .. Turkuun saavuttuamme .. poistuimme Naantalin valtatieltä jo Artukaisissa ja jatkoimme luottaen, että jos liiaksi kaartelemme vasemmalle, niin meri meidät pysäyttää. Vaan ei ehtinyt pysäyttää, koska PHS-opasteet suuntasivat miten tahansa sekoilleet ilmeisesti joka suunnasta kohti juhlapaikkaa. Erinomainen ensivaikutelma päivien valmisteluista. [Perjantaina oli teknikot t-yliluutnantti Matti ja t-kapteeniluutnantti Juhani järjestäneet säätiön esittelytilaisuuden SMMepa:n esikunnassa].

Perjantain iltaseurat olivat jo menossa. Illan aikana oli nautittu erityisesti musiikista. Olihan yhtenä puhujana messujen liturgisten lauluosuuksien maamme kahdesta kelpoisesta toinen eli sotilaspastori Jukka Helin (se toinen on pastori Jarmo Hella, Nurmijärveltä näin kirjoittajan vapaudella arvioiden).

Toinen laulaja oli Kristiina Ursinus. Kristiina kertoi myös itsestään ja siitä, että hän on saanut sydämelleen erityisesti varus-miehet. Häneen voi tutustua esimerkiksi Google hakukoneen kautta naputtelemalla Kristiina Ursinus ja sieltä parhaiten kohdasta TERVETULOA. Kun valitsee avautuvista vaihtoehdoista Päiväkirjan, niin voi vain ihmetellä sitä varuskunnissa tulojumalanpalveluksissa ja sotilaskoti-illoissa käyntien määrää.

Lauantain avajaisia odotettiin, koska puolustusvoimain komentaja oli lupautunut osallistumaan päivillemme, mutta kuten Sakari mainitsi, saimmehan viestin tuojaksi lippueamiraali Antero Karumaan.

YK 3 / 2007 sivu 9

YK 3 / 2007 sivu 10

Osallistujaluetteloa selatessa ilmeni, että päiville on saapunut iso joukko uskomattoman kaukaa. Jo aikaisemmin mainitun Ylämyllyn Leo Hämäläisen lisäksi väkeä oli Kajaanin – Rovaniemen alueilta, mutta ennätyksen teki Ilmo Vuorinen Sodankylästä. Piti ihan muutamalta kysellä ajatuksia saapumisesta ja päivistä. Vieressä olevassa kuvassa myös kaukaa saapuneen Raimo Lapin (piti avajaisten jälkeisen raamattutunnin) pöytäkaverina istuva Ilmo kertoi: ” Turun päiville lähtöni syy oli se, että en ole muutamaan vuoteen voinut osallistua kaikille päiville, kun tuo terveys on reistaillut. Nyt onneksi on saatu 'paikat kuntoon’, joten matkaan vain! Kiitos ensiksikin kaikille säätiön vastuunkantajille ja päivien järjestäjille onnistuneista päivistä. Minusta on yksi parhaita kokemuksia ollut aina ja niin nytkin se tunne, että minä kuulun siihen joukkoon. Ei tarvitse kokea olevansa 'ulkopuolinen', vaan saa olla entisten ja uusienkin tovereiden keskellä. Me kaikki olemme ”yhtä Jeesuksessa Kristuksessa”. Täällä pohjoisessa on niin harvoin mitään erikoistapahtumia, joten kun juna vie ja tuo, niin ei matka ole mikään ylivoimainen! Lämpimin terveisin ja siunauksen toivotuksin! Ilmo Vuorinen, veljenne Herrassa. Marja-Leena ja Heikki Halinen: Matka Juankoskelta suuntautui ensin Kuopioon, Impi Tuppurainen kyytiin ja Tikkakoskelle. Loppumatkan saimme tehdä ilmavoimien linja-autolla, jossa oli tuttu ja turvallinen Saul Viinikainen ’matkaisäntänä’ Oli riemullista tavata vanhoja ystäviä, kuten viereisen sivun pöytäkunta, joiden kanssa on koettu monta hyvää hetkeä Jumalan hoidossa. Rohkaisevaa oli nähdä ja kuulla, miten ystävät ovat saaneet kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja siinä vahvistua.

Tämä tila on varattu kiitokseksi järjestelijöille. Jotta nuoret vanhemmat saivat osallistua tilaisuuksiin yhdessä, piti lapsista huolta mm Kirsti Virtanen ja Teija Kettunen. KIITOS !

YK 3 / 2007 sivu 11

Avajaisissa jaettiin standaarit kenttäpiispa Hannu Niskaselle, majuri Timo Vehviläiselle, yliluutnantti Reino Mäkelälle ja lääninrovasti Krister Koskelalle (Vaasan suom srk:lle). Päivien päätöstilaisuudessa kenttärovasti Seppo Ahonen mainitsi tänä vuonna vietetyn säätiön juhlaa. Ensi vuonna puolustusvoimien kirkollinen työ viettää myös juhlavuotta (90 v). Seppo on kokenut toimineemme työtovereina. PHS ja kirkollinen työ tai sotilaspapit ja näin on hyvä edelleen. Eräillä syntymäpäivillä esitetyn tervehdyksen sanat: ”Kiittäen taaksepäin, rukoillen sivullepäin, toivoen eteenpäin”, ovat hyvänä ohjeena itselle ja yhteiselle työllemme täältä lähdettäessä. Päivien päätösjumalanpalvelus pidettiin Mikaelin kirkossa, monen läsnä olleen mielestä, yhdessä kauneimmista kirkoistamme Kapteeni Yrjö Soramies ja sotilaspastori Kari Heikkinen toivat kutsun seuraaville syksyn päiville Vekaranjärvelle !

YK 3 / 2007 sivu 12

”KOOSTE SÄÄTIÖN 50-VUOTISHISTORIIKIN TOIMITUSTYÖSTÄ”

1. Projektin aloitus

13.9.2004 sain yllättävän kirjeen säätiön hallituksen puheenjohtajalta everstiluutnantti Sakari Wallinmaalta. Kirjeessään Sakari tiedusteli halukkuuttani ja mahdollisuuttani ottaa vastuu säätiön 50-vuotis-historiikin toimittamisesta. Keskustelin asiasta aviopuolisoni Leila-Marjan kanssa. Rukoilimme Herralta viisautta ratkaisuun. Antaessani myönteisen vastauksen tiedostin lähteväni mukaan paljon aikaa vaativaan ja työntäyteiseen projektiin. Koska tunnen säätiön toimintaa vasta vuodesta 1990 alkaen, tiesin historiikin kokoamisen olevan lähes kokonaan arkistoaineiston ja nimettävän toimituskunnan tietämyksen varassa. Koin työn haasteelliseksi ja ennen muuta olin saanut rukouksessa siihen vahvistusta. Myös puolisoni kannustava suhtautuminen antoi lisäpotkua vastata myönteisesti. Vastatessani panin täyden luottamukseni siihen, että Kaikkivaltias Jumala kyllä antaa anovalle viisautta selviytyä projektista – mikäli se kuuluu Hänenkin tahtonsa mukaisiin suunnitelmiin. 18.10.2004 sain puheenjohtajalta viestin ryhtyä valmistelemaan asiaa hallitukselle. 14.2.2005 lähetin säätiön hallitukselle suunnitelman historiikin sisällöstä, toimitus-aikataulusta, kustannuksista ja omista ”ehdoistani”. 5.3.2005 säätiön hallitus valtuutti allekirjoittaneen aloittamaan historiikin kokoamisen ja nimeämään valmistelutoimikunnan.

2. Toimituskunta

Kevään 2005 kuluessa tekemieni yhteydenottojen perusteella esitin historiikin toimituskunnan kokoonpanoksi: (mukana säätiön toiminnassa)

• yliv evp V. Olavi Sainio ( 50 v)
• evl evp Niilo Hakala (n 45 v)
• evl evp Raimo Nuutinen (n 40 v)
• evl evp Raimo Lappi (n 40 v)
• teknkaptl evp Juhani Harjunpää (n 40 v)
• maj evp Ari Nurmi (n 30 v)
• maj Timo Vehviläinen (n 20 v)
• ylil Reino Mäkelä (n 15 v)
• sotmest evp Juhani Hautamäki (n 20 v)

YK 3 / 2007 sivu 13

Toimituskunnan kokoukset olivat pääasiassa puhelin- ja sähköpostineuvotteluja. Projektin aikana koko toimikunnan pöytäkokouksia ei pidetty.

Puhelin- ja sähköpostineuvotteluja pidettiin koko toimituskunnan tai sen osien kanssa projektin kuluessa useita kymmeniä (Ari Nurmelta saadun tiedon mukaan vuosien 2006 ja 07 aikana olimme lähettäneet tai vastaanottaneet yli 200 sähköpostiviestiä).

3. Aineiston kokoaminen

Historiikin aineiston avainasemassa oli Sota-arkistossa säilytettävä pienkokoelma nro 1391, joka sisältää vuosilta 1946 – 1972 UL:n ja AuL:n hengellisten toimikuntien arkistoaineistoa sekä Upseeriston ja aliupseeriston hengellisen toiminnan säätiön arkistoaineistoa. Tutustuin pienkokoelman aineistoon muistiinpanoja tehden Maakunta-arkiston tutkijasalissa lähes täysiä työpäiviä 20.1.-17.2.2006 ja 23.10.-18.11.2006 välisinä aikoina. Säätiön arkisto vuosilta 1957 – 2007 oli käytettävissäni koko projektin ajan. Kolmas tärkeä tietolähde oli Olavi Sainion toimittamat, aihepiiriä käsittelevät teokset . Arkistoaineiston laajuus aiheutti oman ongelmansa: mitä käytän lähdetietoina ja erityisesti mitä jätän käyttämättä.

4. Käsikirjoituksen laatiminen

Aloitin käsikirjoituksen luonnostelun aineiston kokoamisen yhteydessä. Käsikirjoitus-ehdotuksen laatiminen oli monien lukujen osalta kuin palapelin kokoamista, jossa useimmiten ensimmäisen ja viimeisen palan löytäminen oli vaikeinta.

Käsikirjoitus valmistui lähes suunnitellussa aikataulussa. Tiimityönä laadittujen lukujen 8.4., 8.5., 9, 10 ja 11 tekstien muotoilussa Sakari Wallinmaan, Ari Nurmen ja Timo Lappalaisen osuus on merkittävä. Hallituksen jäsenet Sakari Kapulainen ja Pertti Vesenterä antoivat runsaasti hyvää ja rohkaisevaa palautetta.

5. Kuva-aineisto

Historiikin kuva-aineiston kartoittamisesta huolehti Reino Mäkelä. Ilman Reinon työ-panosta suunniteltu aikataulu ei olisi toteutunut.

Säätiön kuva-arkisto on runsas, mutta alkuvuosikymmeniltä kuvia oli niukasti. Kirjassa on yhteensä 122 mustavalkoista kuvaa, joista tekstin yhteydessä 44 ja kuvaliitteessä 78.

6. Kirjan ulkoasu

Kansi päätettiin toteuttaa 4-värisenä ja kovilla kansilla. Sakari Wallinmaan vihjeen perusteella lähetettiin helmikuussa 2007 tukipyyntö Maanpuolustuskorkeakoulun Täydennyskoulutus- ja kehittämiskeskukseen. MpKK lupasi auttaa kannen suunnittelussa.

Kannen suunnitteli graafikko Janne Kopu. Hän laati viisi kansiehdotusta, joista toimituskunta valitsi kaksi lopullista päätöstä varten.

Kannen valinta aiheutti toimituskunnassa melko paljon keskustelua, mutta lopputulokseen päästiin lähes yksimielisesti.

7. Kirjapainotyöt

Toukokuussa 2006 pyydettiin alustava painotarjous neljältä kirjapainolta. Huhtikuussa 2007 lähetettiin tarjous-pyynnöt kahdeksalle kirjapainolle.

YK 3 / 2007 sivu 14

Tarjousten perusteella historiikin painotaloksi valittiin Ykkös-Offset Vaasasta. Hintaero halvimman ja kalleimman tarjouksen välillä oli noin 2.770 euroa.

8. Projektin päätös

Vastaavana toimittajana katsoin projektimme päättyvän Päällystön hengellisillä päivillä Turussa kirjan tultua julkistetuksi.

Historiikin toimituskunta oli hieno ja toimiva tiimi. Säätiön hallitus on suhtautunut toimituskunnan ehdotuksiin tukien ja rohkaisten. Kiitos teille kaikille !

Korkein kiitos kaikesta kuuluu Taivaalliselle Isällemme ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle. Aineiston kokoamisesta alkaen rukoukseni on ollut, että kirjastamme tulisi teos, joka säätiön historian ohessa voisi välittää lukijalle evankeliumin ilosanomaa Jeesuksesta.

Itselleni historiikin kokoaminen antoi mahdollisuuden osoittaa kiitollisuuttani säätiölle Tulkaa minun tyköni-vihkosesta, joka vuonna 1987 postin tuomana käynnisti elämässäni uskoontulooni johtaneen prosessin.

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:8)

Sotilasmestari Juhani Hautamäki

HISTORIIKIN KUVA-AINEISTO

Kuvien toimittaminen säätiön historiikkiin oli avartava ja hieno kokemus, vaikka usko ja luottamus omiin kykyihin oli välillä loppua. Juhani kannusti ja asetti sopivia väli-tavoitteita.

Kuvamateriaalin keräsin pääosin sota-arkistosta, säätiön omista kokoelmista ja puolustusvoimien kuvakeskuksesta. Joitakin kuvia tuli yksityisistä kokoelmista. Ensimmäinen suurempi työ oli skannata säätiön omat kuvat sähköiseen muotoon, noin 700 kuvaa kävi skannerissani. Samalla muotoutui käsitys olemassa olevasta materiaalista.

Seuraavassa vaiheessa kävin kuvamateriaalia läpi ja karsin pois teknisesti vialliset kuvat ja yritin valita saman aiheisista kuvista paremman.

Juhanin kirjoittamaa luonnosta lukiessa muistui mieleen kuvia, joita olin jossakin vaiheessa keräilyä nähnyt ja ne piti etsiä mukaan.

Kadonneeksi luultuja kuvia löytyi kuvakeskuksen arkistosta ja ne ehtivät juuri ja juuri kuvaliitteeseen, mutta tekstin yhteyteen ne eivät enää ehtineet.

Etsin kuviin taustatietoja mm missä ja milloin kuvattu ja ketä kuvissa oli. Tätä työtä helpotti huomattavasti se, että Halisen Heikki oli tehnyt tarkkaa työtä arkistoidessaan säätiön kuvia.

Mukavalta tuntui nähdä jokunen oma kuva-tekstiehdotus toteutuneena valmiin kirjan sivuilla. Kirjaprojektin sivutuotteena säätiön kuvat tuli arkistoitua uudelleen sähköiseen muotoon ja samalla tehtyä tietokoneella käytettävä diaesitys säätiön päiviltä alkaen vuodesta 1978.

Yliluutnantti Reino Mäkelä 

YK 3 / 2007 sivu 15

Julkistamisen jälkeen historiikki joutui tarkastuslautakunnan ’syyniin’. Karkeat virheet korjataan heti, muut 100-vuotis…. Historiikkia myydään 10 eurolla säätiön tilaisuuksissa. Sitä voi myös tilata postitse (sihteeri tai pääsihteeri) tai maksamalla säätiön tilille 14 e (kirja+ pehmo-kuori+ postimaksu), Tiedoksianto-osaan toimitusosoite. Tämä on samalla pyyntö ’kirjalaatikoiden’ haltijoille!!! Ilmoittautukaa toimitukselle, niin seuraavassa yhteys-kirjeessä näette nimenne !     Tässä harvinainen yhteiskuva kuudesta everstiluutnantista ja vielä kronologisessa järjestyksessä säätiön puheenjohtajina (ennätys, jonka rikkomiseen menee aikaa. Raimo Nuutinen (79-82), Niilo Hakala (82-85), Esa Komulainen (85-90), Raimo Lappi (90-97), Jari Rankila (97-03), Sakari Wallinmaa (evl:na 03-07) --).

YK 3 / 2007 sivu 16

Turun juhlakokouksen osallistujat 15.9.2007  SYKSYVIHREÄSTÄ KUVASTA VALKEAA LUNTA ODOTTAMAAN RAUHALLISTA JOULUN AIKAA