YK 3 / 2008 sivu 2

SÄÄTIÖN HALLITUKSEN VUOSIKOKOUS 31.1.2009 klo 11.00

pidetään Kouvolan seurakuntayhtymän Puhjonrannan toimintakeskuksessa.
Hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt tulevat saamaan kutsun esityslistan ja ajo-ohjeen kanssa tammikuun alkupuolella.
11.00    Lounas
11.45 Raamattutunti
12.30 Kahvi
13.00 Vuosikokous
17.00 Kahvi
Tarvittaessa kokouksen jatkaminen.

KALENTERIIN

17. – 19.4.   Miestenpäivät, Heinäkallio, (Niilo Hakala)
14. – 15.5.   Puolustusvoimien Hengelliset päivät, (HÄMR Lahti)
23. – 24.5.   Säätiön kevätpäivät, Immola, (Sakari Kapulainen)
29.5.- 2.6.    AMCF Euroopan konferenssi
11. – 13.9.   Päällystön hengelliset päivät Immolassa

MYYTÄVÄNÄ

Alennuksella a’ 10,00 €

YK 3 / 2008 sivu 3

NOKKA TARTTUU – PYRSTÖ TARTTUU

Otsikon ilmaus tarkoittaa varista vastatervatulla katolla. Jos se nokkii kattoa, nokka tarttuu tervaan. Jos se taas riuhtai-see nokan irti, puolestaan pyrstö tarttuu katon tervaan. Siinä varis sitten keikkuu edestakaisin pääsemättä irti. Sotakoulujen taktiikan opetuksessa tuota sanontaa on käytetty tilanteesta, jossa komentaja päätöstä tehdessään huomaa, että käytettävissä olevilla joukoilla ei voida kunnolla suorittaa kaikkia annettuja tehtäviä, vaan johonkin on satsattava ja toisaalla on otettava riski. Jos panostaa yhteen asiaan, toisaalla tulee ongelmia. Päätöksen tekijä on tilanteessa, jossa jotain on tehtävä, mutta täydellistä, kaikkiin ongelmiin vastauksen tarjoavaa vaihtoehtoa ei ole.

Päällystön hengellisillä päivillä Karjalan Prikaatissa oli koolla alle 100 osallistujaa. Palkattua henkilöstöä (pl sotilaspapit) oli koolla reilut 10 henkeä, ilahduttavan suuri osa puolisoineen tai perheineen. Palkattujen osuus oli viime vuosien tapaan huolestuttavan pieni, mutta toiveita herätti päivillä ennen käymättömien tai viime vuosina vähemmän osallistuneiden mukanaolo. Lisäksi muutamat nuoremmat sanoivat solmineensa kontakteja oman ikäluokkansa uskoviin, jotka olisivat kiinnostuneita osallistumaan syksyn päiville. Luotamme, että Herra kutsuu jatkossakin uusia uskovia sotilaita säätiön toimintaan mukaan.

On luonnollista, että kokonaisosallistujamäärä laskee lähivuosina, jos 80 prosenttia osallistujista on eläkeläisiä. Mielestäni se ei haittaisikaan, jos tilalle tulisi uusia palveluksessa olevia. Ydinkysymys on, että osallistujakunta uudistuisi toisesta päästä samalla, kun ikääntyneempiä jää pois.

Nokka tarttuu – pyrstö tarttuu –tilanne tulee eteen, kun aletaan miettiä säätiön toimin-nan muuttamista, taustana ajatus uuden väen saamisesta mukaan. Jos mennään nykyisellä kaavalla varuskunnissa ja ”viis-kasissa”, muoto, juhlavuus ja järjestelmän tuki säilyvät, mutta uutta väkeä ei välttämättä saada mukaan. Jos toisaalta muutetaan konseptia vapaamuotoisempaan suuntaan ja muihin tiloihin, uudet ihmiset voisivat kiinnostua, mutta kerran luovutusta varuskuntarutiinista ei välttämättä uudelleen saada kiinni vuosien tauon jälkeen. Lisäksi päivien vakiokävijät voisivat kaikota ja toiminta menisi todella pieneksi. Yhteistyö puolustusvoimien kirkollisen työn kanssa pitäisi joka tapauksessa säilyttää.

Säätiön hallitus kokoontuu alkuvuodesta vuosikokoukseen. Kokousrutiinien lisäksi myös yllä olevat asiat ovat agendalla.

Lähitulevaisuus on sikäli perinteisellä ja varmalla pohjalla, että syksyn 2009 päivät järjestetään rajavartiolaitoksessa Immolassa 11. – 13.9.2009.

Puitteista riippumatta säätiön kannattaa pitää kiinni parista periaatteesta. Tärkeintä on, että pidämme esillä evankeliumin sanomaa pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen ristintyön tähden, maallikon kielellä yksinkertaisesti ja kohti käyvästi esitettynä.  Tämä on se ydin, joka vetää meitä päiville ja säätiön piiriin yleensäkin.

YK 3 / 2008 sivu 4

Tahdomme, että syntisiä sotilaita läheisineen tulee uskoon ja säilyy uskossa taivaaseen asti. Lisäksi on viisasta olla säätiönä ottamatta kantaa opillisiin kysymyksiin, joita kirkossamme nousee esiin. 

Rukoillaan säätiön hallitukselle viisautta ja näkyä, kun tulevia linjoja kartoitetaan.

Siunattua loppuvuotta toivottaen!
Puheenjohtaja                 
Eversti                Sakari Wallinmaa

PÄÄLLYSTÖN HENGELLISET PÄIVÄT VEKARANJÄRVELLÄ  19. – 21.9.2008

Koonnos päivien tapahtumista sanoin ja kuvin. Koonnoksen on rakennellut Ari Nurmi käytettävissä olleen materiaalin mukaan.

VESPER TUOHIKOTIN KIRKOSSA
Majuri Markku Kola

Päällystön Hengellisten päivien avaustilaisuus pidettiin Vekaranjärven varuskunnasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Tuohikotin kyläkirkossa 19.9. illalla. Vesper oli ilmoitettu Valkealan seurakunnan toiminnassa kaikille avoimeksi tilaisuudeksi, joka näkyikin kirkkosalin täyttymisenä niin päiville osallistujista kuin kyläläisistä.

Tervetulosanat päiviä aloittamaan lausui säätiön puheenjohtaja eversti Sakari  Wallinmaa todeten niin henkilökohtaisesti kuin yleensäkin uskovien elämässä olevan tarpeen hengelliseen uudistumiseen ja kasvuun.
 
Vesperin liturgina toimi Valkealan seurakunnan kirkkoherra Niilo Honkanen, Raamattua luki majuri Olli-Pekka Luomajoki, teknikkokapteeniluutnantti Juhani Harjunpää piti puheen, musiikkia esitti Kristiina Ursinus ja yhteiset virret kaikuivat kirkkosalissa jyminällä!

Vesperin jälkeen suoritettiin seppeleenlasku Tuohikotin sankarihaudalle. Allekirjoittaneelle se oli sikäli merkittävä, että sain Ari Nurmelta ehdotuksen valmistaa sitä varten havuseppeleen, joka oli lajissaan elämäni ensimmäinen. Pyysin kanssani seppelettä tekemään vanhan työkaverini Vekaran ajoilta sotilasmestari evp Esa Nuorivuoren, jonka tiesin olevan oikean "seppelemestarin". Seppeleen teko kotikyläni sankarihaudalle oli minun kunnianosoitukseni vainajia kohtaan, lepäähän siellä monta sodassa kaatunutta sukulaismiestäkin.

Maj Olli-Pekka Luomajoki  ja  ltn Jussi Sippola

YK 3 / 2008 sivu 5

Sankarihaudalta palattiin takaisin kirkon mäelle, jossa nautittiin munkkikahvit sotilaskotiautosta.

Haastattelin muutamia mukana olleita "siviiliseurakuntalaisia". Tätä mieltä oltiin vesperistä:
Helmi Inkeri Pyöriä, eläkkeellä Valkealan srk:n lähetyssihteerin tehtävästä:

• Virsien laulu oli voimakasta, vanhatkin miehet lauloivat pontevasti, upeaa kuultavaa.
• Miesten henkilökohtainen todistus oli vaikuttavaa, Jumalan Sana merkitsee paljon.
• Mieleeni nousi ajatus äitien tehtävästä esirukoilijoina. Esirukousta liiaksi vähätellään, mutta pienikin huokaus Jumalan puoleen on hyvä ja tarpeellinen.
• Tilaisuus toi paikalle eri puolilta pitäjää vanhoja tuttuja, joiden kanssa oli mukava pitkästä aikaa jutella ulkona sotilaskodin järjestämässä kahvitteluhetkessä.
• Kaikkiaan tilaisuus oli juhlallinen kokemus.

Pekka Vainikka, maanviljelijä aidolla Valkealan murteella. Pekka oli haastatteluhet-kellä marraskuun alussa rakentamassa Tuohikotin kirkon rappuihin pyörätuoliluiskaa yhdessä "säätiöläisen" kapteeni evp Erkki Kavénin ja Vesa Pyötsiän kanssa. Aiheen rappuremonttiin antoi vesperin yhteydessä ja myöhemmin toisen tilaisuu-den yhteydessä todettu vaikeus saada pyörätuolilla liikkuva kirkkoon. Näin Pekka haasteli:

• Meitill on täss kyläss sellain tapa, ett jos huomataa joku ongelma ja päätetää se korjata, nii päätös vielää yleensä loppuun asti. Niin on tämäkin kirkko -26 rakennettu kyläläisten päätöksellä ja talkootyönä. Kirkko peruskorjattii -95 suurimmalt osalt talkootyönä, miekii olin mukaan noin 60-70 päivää. 
• Se teitin tilaisuus, minull ei ol vastaavaa kokemust, se ol elämäni tilaisuus, mie olen tavallinen maanviljelijä, ei minull ol mahollisuutta osallistua tuollasiin muuten.
• Sen tilaisuuven hengellinen anti ol antoisa, mie en ol mikää Jumalan kieltäjä, jos olisin, en mie olis täss töissä. Jumalan Sana on minull matkaeväs koko elämän matkalla. Aikoinaa lapsena mummo luk meitille iltasin Raamattuu ja soitti virskannelt ja piti sillee meille lapsille iltahartauvet.
• Kyllä se ol hieno tilaisuus, niin juhlallinen hetki!

Nelikymppinen naispuolinen seurakuntalainen:

• Sain tiedon Tuohikotin kirkon tilaisuudesta työkaveriltani.
• Halusin rauhoittua vilkkaan viikon jälkeen, siksi lähdin. Lähtemiseen ei vaikuttanut, että olen sotilaan tytär ja nyt sotilaan vaimo. En näe eroa siinä, onko puhumassa sotilas vai siviili, harvemmin vaan kuulee hengellistä puhetta sotilaan suusta. 
• Hengellinen taustani on sellainen, että isä oli ateisti, mutta opetti meille lapsille kohteliasta käytöstä kaikkia kohtaan, ei kiroillut kotona eikä sallinut meidänkään kiroilla. Mummoni oli helluntailainen ja vastaili kysellessäni hengellisistä asioista. Hän opetti myös iltarukoukset.
• Tuohikotin tilaisuuden hengellisestä annista minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, kuuntelin mielenkiinnolla, tilaisuus oli hyvä! Koen rauhoittavana käydä kirkossa, enemmän vaan tulisi käydä.....

Oli hieno kokemus ’rakentaa’ Vesper kirkkoherra Niilo Honkasen kanssa. Samalla nöyrä kiitos koko viikonlopun osalta vaivannäöstä päiviemme onnistumisen hyväksi !

Näiden haastattelujen myötä voimme havaita, että kankealta tuntuva ’viiskasi’ ei ole tarkoitettu niinkään kiu-saksi itsellemme, vaan omalta osaltaan puhuttelee päivien yhteydessä kohdattavia seurakuntalaisia ja varuskunnassa paikalla olevia varusmiehiä.

Saman havainnon tein sunnuntain messussa Valkealan kirkossa. Toimin tekstien lukijana ja ’viiskasissa’. Siirryttyämme kirkkokahville tuli useita tuttuja ja tuntemattomia kädestä kiittämään lukijaa. 

AN

YK 3 / 2008 sivu 6

Päivien  järjestelijät:

• Maj Olli-Pekka Luomajoki (pääjärjestelijä),
• ltn Jussi Sippola (monessa roolissa mukana = Jussi hoitaa …),
• krov Vesa Aurén (suuri vastuu kokonaisuudesta),
• sotpast Kari Heikkinen (Vesan oikea käsi),
• kapt Yrjö Soramies (toimintojen käynnistäjä),
• maj Kimmo Toivola (majoitusongelmat),
• maj Ari Nurmi (välityspalvelut).

Avajaisten yhteydessä jaettiin säätiön standaarit:

• (vas) Kapt evp Erkki Kavén,
• maj evp Pertti Vesenterä,
• sotmest evp Paavo Haapaniemi,
• tstosiht Riitta Vesanen ja
• ylirvja evp Markku Mielikäinen.

Kiitoksena ja muistamisena säätiön tehtävissä ja tukemisessa. 

(Kuva Reino Mäkelä)

Sydämellinen kiitokseni Päällystön Hengelliselle Säätiölle osakseni tulleista huomionosoituksista kuluneena vuonna. Toivotan siunausta säätiön työlle tulevaisuudessakin!
Paavo Haapaniemi
(70 v 6.1.2008)

Päivien osallistujia lauantaina yhteiskuvassa

YK 3 / 2008 sivu 7

(Valokuvat: Pekka Suovaara)

Päivien ohjelma noudatti rakenteeltaan perinteistä kaavaa. Vuosien saatossa tärkeäksi koettuja osioita ovat:

• rukous
• raamattutunnit,
• keskusteluryhmät,
• ystävien tapaamiset,
• vapaa sana seuroissa.

Päivien tunnus: ”Isä, anna heille anteeksi” oli myös kenttärovasti Vesa Aurénin raamattutunnin aiheena. Everstiluutnantti Raimo Lapin alustuksena oli ”Ansaitsematon armo” ja teologian tohtori Petri Hiltusen raamattutunti täydensi ja yhdisti päivän opetuksen aiheenaan ”Kristus kaikki kaikessa”.

ANSIOTON ARMO [Otteita Raimo Lapin alustuksesta]

Käsite armo on kokenut todellisen inflaation uskonnollisessa kielenkäytössä. Armo on tämän ajan ihmiselle vain jotain epämääräistä Jumalan lempeyttä. Se on kuin ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle. Raamatullisella armolla on perusteet. Se ei ole koskaan alennusmyyntiarmoa. Armo ja armahdus ovat kielessämme oikeuskäsitteitä.  Ennenkin maallisen lain edessä voidaan puhua armosta ja armahtamisesta, on taustalla todettu syyllisyys ja langetettu tuomio.

Armahduksen anominen sisältää syyllisyyden ja tuomion oikeutuksen myöntämisen. Myös Jumalan armo edellyttää syyllisyyttä. Mutta Jumalan lain seula on tiheä. Sen on läpäissyt omine ansioineen, syyttömästi, vain yksi, Jeesus Kristus. Kaikki muut ovat jääneet syyllisiksi ja ovat siten Jumalan tuomion alaisia.
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Rm 3:23). Kukaan ei kestä omine tekoineen Jumalan edessä.

Monet ajattelevat, etteivät ole syyllisiä Jumalan edessä, kun eivät ole mitään suurta pahaa tehneet, eivät ole rikkoneet maallista lakia. Jos epäilet sitä oletko syyllinen

YK 3 / 2008 sivu 8

Jumalan edessä, älä vertaa itseäsi maalli-seen lakiin, vaan Jumalan 10 käskyn lakiin, jonka Jeesus vuorisaarnassaan vielä terävöitti.

Maallinen laki Suomessa sallii uskoa mihin vaan tai olla uskomatta mihinkään, mutta
1. käsky ei suvaitse muuta kuin kolmi-yhteisen Jumalan rakastamisen aina ja joka paikassa ja mielellään.
Maallinen laki ei välitä, jos lausut turhaan Jumalan nimen, mutta 2. käsky toteaa, ettei Herra jätä rankaisematta sitä. Sunnuntain saa Suomessa viettää miten kukin haluaa, mutta 3. käsky vaatii sen pyhittämistä. Vanhempien, opettajiaan ja muiden auktoriteettien kunnioitus on ajassamme revitty alas, mutta 4.käsky sanoo, että sillä on jotain tekemistä elämässä menestymisen jopa eliniän kanssa.
Viidennen käskyn terävöittämisessä Jeesus luokittelee vihaamisen murhan esiasteeksi. Kuudennen käskyn terävöittämisessä Jeesus luokittelee muihin kuin omaan puolisoon kohdistuvat seksikkäät katseet avio-rikokseksi. Juoruilu ja pahanpuhuminen eivät liene yleisesti kovin paheksuttuja, mutta Raamattu sanoo, että kerran on tehtävä tili jokaisesta turhasta sanasta.

Selvisitkö tästä pienestä otoksesta Jumalan laista puhtain paperein. Minä en selvinnyt. Olen useita vuosia toiminut oikeuden jäsenenä muille tuomioita langettamassa, mutta tästä pienestä otoksesta Jumalan lain edessä en selvinnyt. Raamattu nimittäin sanoo: ”Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. (Jk 2:10)

Jumalan lain edessä meidän jokaisen ot-saan painetaan häpeämerkki SYYLLINEN. Meidän syyllisyytemme ei ole mitään pientä inhimillistä heikkoutta, vaan se pursuaa langenneesta ja Jumalaa vihaavasta luonnostamme ja on siten Jumalalle hyvin vas-tenmielistä ja loukkaa Pyhää Jumalaa. Me olemme syyllisiä, mutta emme vielä tuomittuja. Mutta sekin päivä tulee. Lue Ilm 20:11-15. Tätä tarvitsee tuskin selittää.

Onko sinun ja onko minun nimi kirjoitettu elämän kirjaan? Se on ja pysyy siellä, kun ja jos tunnustamme toivottoman tilanteemme, tunnustamme syntimme ja sen, että olemme ansainneet vain tuomion ja kado-tuksen, mutta pyydämme, että voisiko Jumala meitä vielä armahtaa Jeesuksen ristinuhrin tähden.

Mutta parannus pitää tehdä, Jumalan armoon Kristuksessa pitää turvautua tässä elämässä. Tuolla puolella se on myöhäistä.

Raamattu romuttaa ihmisten ajatukset Jumalalle kelpaamisesta. Meillä ei Jumalan edessä ole mitään oikeuksia, ei mitään mahdollisuutta kelvata Jumalalle minkään sellaisen varassa, mikä on meistä lähtöisin.

Raamattu romuttaa ihmisten yleisen käsityksen armosta. Armoa ei ansaita eikä sitä oteta. Jumala antaa sen, sille joka suostuu armahdettavan asemaan. ”Minä armahdan, ketä armahdan.”

1800-luvun Pohjois-Amerikan herätyksissä Jumala käytti Charles Finney nimistä herätyssaarnaajaa, lakimiestä. Hän oli nähnyt, että niin kauan kuin syntejään tunnustava katsoi häntä silmiin, hän ei neuvonut pelas-tuksen tietä. Kun ihminen tunnustaa todellisia syntejään, hän häpeää, hän ei tohdi katsoa sielunhoitajaakaan silmiin. Syntinsä tuntevan ihmisen katse painuu maahan ja hänen suustaan pusertuu: ”Herra armahda minua, syntistä”. 

Jumalan esitutkinnasta ei kukaan selviä kunniallisesti. Mutta, joka siihen suostuu, hänelle Jumala antaa ARMON, ANSIOTTOMAN ARMON. Menneisyytemme synnit pyyhitään pois. Saamme hyvän omantunnon. Saamme uuden hengen sisimpäämme. Jumala muuttuu pelättävästä tuomarista Rakkaaksi Isäksi. Saamme uuden elämän ja uuden toivon. Emme tule synnittömäksi, mutta tulemme armahdetuiksi syntisiksi.

YK 3 / 2008 sivu 9

Miksi Jumala armahtaa? Siksi, että hän on kärsinyt Pojassaan Jeesuksessa kaikkien syntiemme rangaistuksen. Armahdettu syntinen on ihminen, jota Jumala katsoo  Jeesuksen ristinuhrin läpi, ja näkee hänet pyhänä ja puhtaana. Armahdettu syntinen haluaa noudattaa Isän tahtoa.

Jumala antaa armon hänen puoleensa nöyrtyvälle. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (Jk 4:6) Jumala antaa armonsa sille, joka tekee parannuksen eli myöntää syntinsä ja syntisyytensä, tunnustaa ne ja turvautuu uskossa Jeesukseen. Tänään on levinnyt harha, että armo ja anteeksiantamus kelpaisivat, mutta suostuminen  Jeesuksen seuraamiseen ei. Jumala tarjoaa meille koko paketin tai sitten ei ollenkaan. ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl 28:13).

Riittääkö Jumalan armo? Riittääkö Jumalan armo kaikkien syntien yli? Riittää.  Niin suuria syntejä ei olekaan, joita Kristus ei olisi kantanut ruumiissansa ristille. ”Sinä, Herra, olet hyvä ja annat anteeksi, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuk-seen huutavat.” (Ps 86:5).

Jumalan armo on suurempi kuin hänen lakinsa ja totuutensa. ”Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin ja totuutesi pilviin”( Ps 36:6). Jumalan armo on suurempi kuin hänen vihansa. ”Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa.”(Ps 30:6 ). ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2 Kor 12:9).

Jumalan armo riittää sinulle. Se on suurempi kuin heikkoutesi. Se on suurempi kuin lankeemuksesi. Jumalan armo on suurempi kuin synnit, joita et kykene voittamaan. Jumalan armo riittää. Pitääkö liitto, jonka Jumala on tehnyt kanssasi antamalla Jeesuksen puolestasi ristille?  Pitää!
”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni eri sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes 54:10).
Rukoilemme!
Herra! Ole minulle syntiselle armollinen. Kiitos, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen!

Raimo Lapin alustuksen jälkeen joukko jakautui keskustelupiireihin Sotilaskodin tiloihin majuri Olli-Pekka Luomajoen ohjeiden mukaisesti.
Seuraavaksi kahden kanavan sisältöä:

Anteeksiantamus työyhteisössä [koonnos yhteisistä muistiinpanoista]

Jaana ja Sakari Kapulainen

Miksi anteeksiantamus on niin tärkeää

– olipa kyse itsestäni, aviosuhteesta, perheestä, naapureista, työyhteisöstä?
Mitä Jeesus sanoi anteeksiantamuksesta
– miksi Jeesus piti anteeksiantamusta niin tärkeänä?
Jeesuksen oma esimerkki Luuk. 23:34
”Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Katsotaan esimerkiksi Matt. 6:12 Isä-meidän rukouksesta ” niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”, Mark. 11:25  ”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
Anteeksiantamattomuus aiheuttaa katkeruutta ja vihaa. Paavali varoittaa Hebr. 12:15 ” ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan        

YK 3 / 2008 sivu 10

jää osattomaksi armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ”
Anteeksiantamattomuus – katkeroituminen myrkyttää sisimmän, aiheuttaa sielun, hengen ja jopa ruumiin sairautta. Miten vapautua anteeksiantamattomuudesta?
Luuk. 6:28 ” siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat”
Anteeksiantamattomuus on ansa – vihollisen syötti. Kun siihen jää kiinni, ihminen lamaantuu ja kovettuu. Jumala haluaa, että me nöyrtyisimme myöntämään anteeksiantamattomuutemme.

Asioista on myös hyvä puhua suoraan asianosaisten kesken. Ennen kaikkea kun käytämme ”minä” -muotoa, niin puheesta ei tule syyttävä. On hyvä muistaa, että toinen osapuoli ei välttämättä ole huomannut loukanneensa.

Tahdon ratkaisu: Jeesus on kuollut ristillä minun syntien ja pahojen tekojen tähden ja antanut ne kaikki anteeksi – kuinka minä en antaisi anteeksi: ”Sillä sen tähden että Hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi Hän kiusattuja auttaa.” (Hebr. 2:18).

Entä jos olenkin itse loukannut toista!
Silloin syvä anteeksipyyntö auttaa toista pääsemään katkeruudesta – anteeksiantamattomuudesta pois!

Keskustelussa nousi esille mm. vastuunottaminen itsestämme; mitä puhumme ja miten vastaanotamme meille tarkoitetun viestin. Tässä korostuu minä–muodossa annetun palautteen merkitys. Silloin puhuja voi arvi-oida paremmin sanomisiaan ja ottaa vastuun niistä. Lisäksi keskustelussa korostui ”vihamiehen”, loukkaajan siunaamisen ja ruko-uksessa muistamisen merkitys.

ANTEEKSIANTAMINEN AVIOLIITOSSA

Ulpu ja Raimo Lappi

Ulpu ja Raimo ottivat varmasti laajaan kokemukseensa ja yhdessä vastaavia tilaisuuksia ’vetäneenä’ tämän vaativan ja arkaluontoisen aiheen vastuulleen.
Tähän on koottu niitä aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja selvityksiä, mitä Raimo ystävällisesti omasta osuudestaan antoi käyttöön.

1.  Miksi tarvitaan anteeksipyytämistä ja –antamista?

• Jumalasuhteen tähden. Lue Mt 6:15. 
• keskinäisen toimeen tulemisen tähden. Anteeksipyytäjä viestittää, että hän teki tai sanoi väärin ja katuu sitä.

Anteeksiantaja viestittää, että hän haluaa jättää tapahtuneen huomioonottamatta ja unohtaa sen eikä  kanna kaunaa siitä. Anteeksipyytäminen ja –antaminen ovat lähimmäisen, avioliitossa lähimmän,
huomioonottamista ja rakastamista, mikä on yksi ihmisenä kasvun kulmakivi.

2. Miten viestitän: pyydän anteeksi, annan anteeksi?

• milloin sanallinen selkeä viesti?

Yleensä aina, kun on riidelty, loukattu, piikitelty, loukkaannuttu jne

• käykö elekieli, esim kädenpuristus halaaminen, tukan sipaisu?

Tämä on yksilöllistä. Ehkä silloin, kun on ollut lievää ja molemminpuolista sanailua. Silloin, kun ei voi puhua.

YK 3 / 2008 sivu 11

3. Mitä on pyydettävä anteeksi, [mitä ei tarvitse eikä saa pyytää anteeksi].

[Jälkimmäistä osaa ei voi tässä otteessa käsitellä, jotta vältetään väärin tulkitsemisen vaara. Aihe olisi edellyttänyt tilaisuudessa läsnäoloa.]

• loukkaava puhe, huonot sanat, sanoilla lyöminen,  piikittely, molemminpuolinen riitely,  kaikki loukkaava käyttäytyminen ovat aina anteeksipyydettäviä 
• ”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli” (Ef 4:26). Vihastumisen tunne on luonnollinen reaktio, mutta se on katkaistava ja selvitettävä, ettei se muutu jatkuessaan vihaksi ja katkeruudeksi, jotka ovat syntiä.

4. Entä, jos ei saa tai ei pyydetä anteeksi

• pyytää pitää kuitenkin, vaikka voi olettaa jäävänsä vastausta vaille 
• kuitenkin, jos asia on vakava loukkaus, esim uskottomuus, ei voi noin vaan kaataa ”likasankoaan” toisen päälle,  ei voi odottaa, että toinen tuosta noin vaan antaa anteeksi
• anteeksiantajalle on annettava aikaa 
• anteeksipyytäjän on viestittävä kaikin keinoin parannuksen tekemistä 
• on hakeuduttava yhdessä tai yksin hoitoon ja terapiaan.
  Yksin ja keskenään anteeksiantaminen ja eheytyminen eivät yleensä onnistu
•  on pyydettävä anteeksiantavaa mieltä puolisoa kohtaan, joka ei anna anteeksi.

5. Mistä voima anteeksipyytämiseen ja anteeksiantamiseen?

• se ei tapahdu väkisin, puristamalla, vaan pienin askelin 
• anteeksipyytäminen ja –antaminen ovat tahdon ratkaisuja: ”Myönnän Jumalan Sanan olevan oikeassa. Tahdon pyytää / antaa anteeksi.”
  Aluksi, erityisesti suurissa rikkomuksissa,  anteeksiantaminen on kuin heikko oras, mutta se kasvaa.
  Asia voi vaatia paljon keskustelua ja työstämistä. Mutta lopulta, ehkä pitkänkin prosessin jälkeen asiasta voi olla vapaa
• aina pahansuovan tai loukatun mielen pullahtaessa esiin, on mentävä Jeesuksen – heikkojen auttajan - luokse ja   pyydet-tävä: ”Anna anteeksi, auta, siunaa meitä.” 
• kun armo parantaa sisältäpäin, anteeksiantamus voittaa 
• on tärkeä palauttaa mieleen: ”Saan itsekin Jumalalta niin suuren velan anteeksi:”

Rovasti Päivö Parviainen (96v) sekä päivien järjestelyissä mukana olleet varusmiespapit. Päivät olivat osa vm-pappikoulutusta ja osoittautui korvaamattoman hienoksi ratkaisuksi. Palaute vm-papeilta oli myönteinen ja hoitamalla käytännön asioita todella kiitettävästi he antoivat järjestäjille mahdollisuuden osallistua päivien ohjelmiin.

YK 2 / 2008 sivu 12

The Association of Military Christian Fellowships (AMCF)
European Conference, 29th May – 2nd June 2009
High Leigh Conference Centre, Near London, UK

It is our pleasure and privilege to invite you to a conference for Christians
serving in, or supporting the armed forces of the countries of Europe.

We hope to achieve a balance of mature and young serving Christians. The conference fee will be in the region of €240. Travel costs will, of course, vary from country to country, however, where possible flights should be to London Stansted Airport where incoming flights may be met.
[Tuohon aikaan: Hki - Stansted – Hki, Air Berlin edestakainen lento 137 € ]

Your servants in Christ,

• Torbjörn Boström, AMCF Vice-President, Northern & Eastern Europe,
• Brian Parker, AMCF Vice-President, Central & South Europe,  
• Ari Nurmi, PHS, Ulkomaiset yhteydet,  

Mikäli yllä oleva kutsu avautui, niin olet sopiva osallistumaan konferenssiin. Jos ulkomaanmatka on lomasuunnitelmissasi, liitä tämä kokous osaksi sitä. Kokemus on avartava ja innostava. Muutama kiinnostunut on jo tiedossa. 1980 meitä suomalaisia oli Englannissa 12 ja siitä lähtien kansainvälisiin kokouksiin on osallistunut parhaimmillaan 25 suomalaista.

Säätiö pyrkii tukemaan erityisesti palveluksessa olevia. Ota yhteyttä !

Kristiina Ursinus lauloi Tuohikotin Vesperissä. Lauantaina hänelle oli varattu keskustelukanavien yhteyteen   Gospel-keidas esitys (laulua ja pieniä puheita) ja toiseen kertaan paikalla olleiden varusmiesten iltakahvien aikana. Sitä ennen oli vielä esiintyminen illan raamattutunnin aluksi.
Kiitos jälleen Kristiina !

ENSI SYKSYN PÄIVÄT IMMOLASSA 11.-13.9.2009

Hei, nyt on aika päivittää vuoden 2009 toimintasuunnitelmasi 11. - 13.9. viikonlopun osalta: merkitse siihen Päällystön Hengelliset Päivät ja laita paikaksi Imatra Kaakkois-Suomen rajavartiosto. Tämän jälkeen pyydän muistamaan rukouksissa valmisteluja ja varsinaisia päiviä. Raamattutunnin pitäjäksi on lupautunut rovasti Kalevi Lehtinen. Lisäksi Immola tarjoaa paikkana erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja ainutlaatuisen Rajamuseon. Sinulla on myös mahdollisuus ilmoittautua palvelemaan: esimerkiksi puheenvuoron pitoon tai keskusteluryhmän vetäjäksi  - älä ole ujo :) –  laita postia minulle osoitteeseen

Rajan tiimin puolesta!
Sakari Kapulainen